Chesapeakelahdennoutaja

Käyttötarkoitus

Chesapeakelahdennoutaja on noutava lintukoira, joka työskentelee yhtä hyvin maalla kuin vedessä. Rotu kehitettiin Chesapeakelahden seudulla koillis-USA:ssa vesilintumetsästykseen vaihtelevissa sää- ja keliolosuhteissa. Koiran tuli pystyä etenemään raskaassa maastossa ja jäisessä vedessä. Rodun tyypilliset ominaisuudet mahdollistavat työskentelyn kevyesti, tehokkaasti ja kestävästi. Chesapeakelahdennoutajan tulee olla voimakas, tasapainoinen ja voimakas koira. Chesapeakelahdennoutaja ei välttämättä ole silmälle kaunis koira, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Jalostuksessa kiinnitetään edelleen huomiota käyttöominaisuuksiin ja luonteeseen. Rodun jakautuminen käyttö- ja näyttelylinjaisiin yksilöihin ei ole suotavaa.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on luonteeltaan eloisa ja iloinen. Se on älykäs ja sillä on tervettä järkeä. Sen tulee olla omistajaansa kiintynyt ja suojeleva. Työskennellessään sen tulee olla rohkea, työhaluinen ja valpas. Sillä tulee olla hyvä hajuaisti ja sen tulee rakastaa vettä.

Chesapeakelahdennoutajan iloisuus ja vilkkaus voivat hämätä niitä jotka eivät rotua tunne. Sillä on suuri henkilökohtainen reviirija tarve koskemattomuuteen. Tällainen luonne periytyy ajalta jolloin chesapeakelahdennoutaja oli ammattimetsästäjän koira. Se voi olla varautunut sekä vieraita koiria että ihmisiä kohtaan. Chesapeakelahdennoutaja ei arvosta ihmisiä jotka ilmestyvät yllättäen kuin puskasta, erotuksena muihin noutajarotuihin. Varautuneisuus tulee hyväksyä, aggressiivisuus ei. Ohjaajaansa koira suhtautuu avoimesti ja ystävällisesti. Sen kuuluu myös olla uskollinen ja jonkin verran suojeleva.

Noutaminen on chesapeakelahdennoutajan rakkain tehtävä. Tähän on varauduttava niin kotioloissa kuin koiran kanssa ulkoiltaessakin.

Yleisimmät asiat terveydestä

Chessie on kaiken kaikkiaan jalostettu kestäväksi työkoiraksi ja rakenne mahdollisimman terveeksi. Sen takia kaikki sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet ovat muutenkin vastustettavia ominaisuuksia, eikä niitä juurikaan rodussa esiinny.

Tuki- ja liikuntaelimistöstä mainittakoon spondyloosi eli selkärangan nivelrikko. Oireita ovat olleet lähinnä jäykkyys, haluttomuus hypätä ylöspäin tai veteen pehmeältä rannalta, uimahaluttomuus ja kivusta johtuva ärtyneisyys. Oireet voivat olla hyvinkin lieviä ja omistajan vaikeasti havaittavia ja ne myös vaihtelevat ajoittain.

Kaihia esiintyy jonkin verran ja koiria on sokeutunut jo nuorena. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Suomessa Chesseillä tauti todetaan yleensä noin vuoden ikäisillä.

Yksittäisiä epilepsiatapauksia on esiintynyt 15 vuoden aikana.

Turkinhoito

Tärkeimpiä yksityiskohtia chesapeakelahdennoutajan ulkomuodossa on kaksikerroksinen turkki. Karvapeitteen tulee olla paksu ja vettä hylkivä. Se muodostuu hienosta, pehmeästä ja erittäin tiheästä alusvillasta sekä karkeasta ja laineikkaasta päällyskarvasta. Turkki on rasvainen ja vettä hylkivä. Vaikka koira ui tuntikausia, sen iho ei kastu. Kun chessie uituaan ravistelee, sen tulisi tuntua ainoastaan kostealta. Turkki ei vaadi sen kummempaa hoitoa. Karvanlähtöaikana koiraa voi harjata tai sukia. Pesua tulisi välttää, sillä se vie rasvan turkista.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Chesapeakelahdennoutaja on yhden ihmisen ja perheen koira, jonka luonteesta löytyy vastakkaisia piirteitä. Se on erittäin älykäs koira, joka toisaalta on peräänantamaton ja hyvin itsenäinen mutta taas toisaalta erittäin miellyttämishaluinen ja herkkä. Kun tähän vielä liitetään voimakas halu vartioida ja suojella perhettä ja omaisuutta, on ymmärrettävää että chessien kasvattaminen ja kouluttaminen on varsin vaativa ja haasteellinen, mutta aina myös antoisa tehtävä.

Teksti: Chesapeakekerho ry