Kuuma kesä ja kylmä talvi

Ilmojen viiletessä monet koirat alkavat kasvattaa talviturkkia. Vaikka talvi on joillekin kylmänaroille koiraroduille koettelemus, sietävät monet rodut pakkasta paremmin kuin kesähellettä.

Lähes jokainen koira ulkoilee mielellään myös kylmällä säällä, kunhan lenkit mitoitetaan sään ja koiran kylmänkestävyyden mukaan. Tulee myös muistaa, että ulkolämpötilan kylmyyttä lisää tuulen vaikutus.

Lämmönhukka on voimakkainta ihon pinnan tuntumassa, joten koiran koolla on merkitystä kylmänkestävyydelle. Suurempi koira kestää kylmyyttä paremmin kuin pieni lajikumppani. Pienillä koiraroduilla lämmönhukkaa lisää se, että niillä niukkakarvaisimpien osien, kuten raajojen ja naamanseudun osuus on suhteellisen suuri. Silloin lämpöä haihtuu suhteessa isoa rotua enemmän. Hyvä kylmänsieto edellyttää riittävän suurta kokoa ja turkkia, joka on kaksinkertainen sekä säänkestävä. Ulkona viihtyvien paksuturkkisten rotujen tuuhea turkki eristää hyvin ja pitää ihon lämmittämän ilman paikoillaan, jolloin lämmönhukkaa ei esiinny.

Rotujen kylmänkestävyydessä on huomattavia eroja. Kylmää kestävät hyvin esimerkiksi pohjoismaiset pystykorvat eli suomenpystykorva, karjalankarhukoira, lappalaiskoirat, norjanhirvikoirat, laikat ja jämtlanninpystykorvat. Myös arktiset vetokoirat eli siperianhuskyt, samojedit, alaskanmalamuutit ja grönlanninkoirat sekä muut rodut, joilla on paksu pohjavilla, kestävät hyvin kylmää.

Lyhytkarvaiset rodut sen sijaan ovat herkempiä pakkasen vaikutuksille. Etenkään hyvin pienet tai karvattomat rodut eivät juuri kestä kylmää. Vanhat koirat eivät kestä kylmää entiseen tapaan, sillä niiden verenkierto on heikentynyt ja karvapeite voi olla ohentunut, eivätkä ne jaksa liikkua yhtä aktiivisesti kuin nuorempana. Myöskään pennut eivät pysty säätelemään ruumiinlämpöään yhtä tehokkaasti kuin aikuiset koirat.

Kylmästä kärsiville koirille voi hankkia suojapuvun, joka suojaa vatsaa, selkää ja vähän raajojakin. Suojapuvun tulee olla helposti pestävä ja nopeasti kuivuva, eikä siihen saisi tarttua lunta. Harva koira tarvitsee talvella tossuja, mutta jos koira on hyvin herkkä kylmälle ja ontuu kovilla pakkasilla, ovat tossut tarpeen. Koiran pukemisessa ei kuitenkaan pidä mennä liiallisuuksiin.

Kylmällä säällä ulkoiltaessa koiran eleitä ja liikkeitä tulee seurata, jotta huomataan milloin koira on vietävä lämpimään. Kun koiralla on kylmä, se saattaa pidellä jalkojaan ylhäällä, köyristää selkäänsä ja ravistella päätään. Lisäksi koiralla saattaa ilmetä liikkeiden hidastumista ja lihasvapinaa.

Eläinsuojeluasetuksen mukaan ulkona saa pitää ympärivuotisesti sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat jatkuvaan ulkona olemiseen. Eläinten pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja, kuten liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan. Ulkokoirat on syytä siirtää kovilla pakkasilla yön ajaksi sisätiloihin tai niille on hankittava lämmitettävä koirankoppi. Kopin tulee olla tiivisrakenteinen ja tarvittaessa lämpöeristetty: sisälämpötilan tulisi olla vähintään + 5 astetta koiran ollessa kopin sisällä.

Kuuma kesä

Koirat sietävät huonosti kuumuutta ja pyrkivät viilentämään itseään läähätyksen avulla. Koiralla ei ole hikirauhasia, joten koiran keino viilentää kuumuudesta kärsivää kehoa on läähätys, jolloin kielen päältä haihtuu vettä. Helteisinä päivinä puhdasta ja raikasta vettä on oltava aina koiran saatavilla.

Koira kannattaa hellekelillä lenkkeilyttää joko aamulla aikaisin tai illalla myöhään ilman jo viilennyttyä. Jos koiran kanssa joutuu liikkumaan helteellä, kannattaa koira huuhdella ennen ulos lähtöä viileällä vedellä (etenkin mahanalus, tassut ja eturinta). Jos koira läähättää selvästi ulkoilun jälkeen, voi sitä suihkuttaa viileällä vedellä ruumiinlämmön alentamiseksi ja tarjota viileää vettä juotavaksi.

Jos koiran ruumiinlämpö nousee yli 41 asteen, se voi saada lämpöhalvauksen. Lämpöhalvaus on aina vakava tila ja pahimmassa tapauksessa seurauksena on kuolema. Ennaltaehkäisy on ainoa tehokas tapa vähentää koirien kuolleisuutta lämpöhalvaukseen. Lyhytkuonoisilla roduilla, sydänvikaisilla yksilöillä, pennuilla ja vanhoilla koirilla lämpöhalvauksen riski on keskimääräistä suurempi.

Joka vuosi lemmikkikoiria läkähtyy kuoliaaksi kuumissa autoissa. Pysäköidyssä autossa, jonka ikkunat ovat suljetut, lämpötila kohoaa auringossa nopeasti. Tämä kannattaa muistaa, sillä vaikka ulkoilma on keväällä tai syksyllä viileämpää, autossa lämpötila voi kohota liian korkeaksi. Auringon porottaessa auton sisälämpötila saatt aa nousta helposti jopa 80 asteeseen. Vaikka auton ikkunat olisivat raollaan, nousee lämpötila nopeasti koiran hengityksen ja auringon lisälämmön vuoksi. Koiraa ei saa jättää pitkäksi ajaksi yksin autoon, vaikka auto olisi jätetty varjoon. Koira voi saada lämpöhalvauksen myös matkustamisen aikana, sillä ilmastoinnin puuttuessa auton takaosassa on yleensä kuumempaa.

Lämpöhalvauksen riski ei koske ainoastaan autoon jätettyä koiraa, vaan se voi uhata myös auringonpaisteeseen kytkettyä koiraa. On myös syytä huomioida, että vaikka koira olisi jätetty varjoon, jonkin ajan kuluessa varjopaikka siirtyy auringon mukana muualle.

Lämpöhalvauksen oireet:

On syytä epäillä lämpöhalvausta, jos lämpimään liian pitkäksi aikaa jäänyt koira läähättää nopeasti, on levoton, horjahtelee ja liikkuu hoippuen. Myös polkuanturat voivat olla märät. Koira voi myös tuijottaa lasittuneesti, kuolata, oksennella, ripuloida, ja sen limakalvot voivat olla kirkkaanpunaiset. Koira voi mennä nopeastikin shokkiin ja vaipua tajuttomuuteen, jonka seurauksena saattaa olla koiran menehtyminen.

Ensiapu lämpöhalvaukseen:

Epäillessäsi lämpöhalvausta siirrä koira nopeasti viileämpään paikkaan. Jos vettä on saatavilla, koiraa tulee jäähdyttää viileällä (ei jääkylmällä) vedellä, esimerkiksi suihkulla, uimavedellä, pullossa olevalla vedellä tai käärimällä märkiä pyyhkeitä koiran ympärille. Koiralle tulee tarjota juomavettä. Koiran tilan ollessa vakava vie se nopeasti eläinlääkäriin.

Teksti: Kennelliitto

Kuvat: Hannu Huttu