Lasten, pyörien tai autojen jahtaaminen

Metsästyskoirien lisäksi muutkin koirat voivat jossain elämänsä vaiheessa metsästää (tai paimentaa), edes sijaiskohdetta. Joskus se saattaa ilmetä esimerkiksi housunlahkeiden näykkimisenä, lehtien jahtaamisena tai hiihtäjien perässä juoksemisena. Tarve metsästämiseen voi olla voimakas, eikä se aina liity nälkäisyyteen.

Paras tapa estää väärään kohteeseen suuntautuva metsästäminen on keskeyttää koiran toimet ajoissa. Kun koira vasta havaitsee kohteen tai tuijottaa sitä vaanien, esimerkiksi hyvin ennalta opetettu käsky (kuten omistajan luokse tuleminen) keskeyttää tilanteen. Mutta jos koira ajaa jo saalista takaa tai puree sitä, ollaan pahasti myöhässä, eivätkä käskyt välttämättä enää tunkeudu koiran tajuntaan. Koiran elekielen tunteminen ja tarkkaileminen on siis välttämätöntä.

Jos koiralla on synnynnäistä metsästyskäyttäytymistä, yleensä juuri ”saaliin” liikkeet tai toimet houkuttelevat käytöksen esille. Esimerkiksi kiljuvien ja ryntäilevien lasten liikkeet voivat muistuttaa oikeiden saaliseläinten liikkeitä. Huomattava osa koirien aiheuttamista puremisvammoista kohdistuukin lapsiin, joskus vakavin seurauksin. Erityistä huolellisuutta pitää noudattaa vauvojen ja koirien kanssa. Heidän ääntelynsäkin saattaa saada jotkut koirat vaistomaisesti metsästämään. Koiran puruvoima on suuri ja hyökkäys niin nopea, etteivät saman huoneiston toisessa päässä olevat aikuiset ehdi välttämättä edes tajuamaan, mitä tapahtui.

Vakavat vammat ovat koirien lukumäärään nähden onneksi hyvin harvinaisia, ja yleensä lasten ja koirien yhteiselo sujuu mutkattomasti rikastuttaen kummankin elämää. Mutta koska tilanteessa ei voida ottaa pienintäkään riskiä, pienten lasten kanssa noudatetaan aina perussääntöä: pieniä lapsia ja koiria ei koskaan saa jättää valvomatta keskenään!

Teksti: Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja

Pääkuva: Jukka Pätynen, sisältökuva: Minna Tallberg