Johtajuus ja laumakäyttäytyminen

Ihmisten on usein vaikea ymmärtää eläimen käytöstä. Kotikoirat elävät vuorovaikutteisessa suhteessa ihmisen kanssa, ja siksi yhteiselon lainalaisuuksia tulisi tarkastella koiran ja vuorovaikutuksen näkökulmasta.

Monien ihmisten käsitys koiran käyttäytymisestä perustuu edelleen 1940-luvulla tarhaoloissa tehtyyn lyhytaikaiseen susitutkimukseen. Tämän tutkimuksen tulokset todettiin myöhemmin virheellisiksi ja puutteellisiksi koska susien käyttäytymistä tulkittiin väärin. Valitettavasti näistä tulkinnoista syntyi yhä edelleen sitkeästi elävä dominanssimalli.

Tutkijat havaitsivat susien heittäytyvän tietyissä tilanteissa selälleen ja päättelivät virheellisesti, että korkeampiarvoinen susi selättää alempiarvoisensa osoittaakseen johtajuuttaan. Selälleen heittäytyminen on kuitenkin yksilön oma halu miellyttää toista yksilöä. Aloite kyseiseen käytökseen tulee aina statukseltaan heikommalta sudelta. Käytökseen ei siis liity alistamista tai väkivaltaa. Alempiarvoinen tekee sen vapaaehtoisesti. Tämän kaltaiset virheelliset tulkinnat susien käyttäytymisestä yleistettiin koskemaan myös koiria, vaikka kysymyksessä on kaksi eri lajia.

Laumakäyttäytyminen

Tohtori Frank Beach tutki yhdeksäntoista vuoden ajan koirien laumakäyttäytymistä Yale'ssä ja UC Berkeley'ssä. Hänen tutkimustulostensa mukaan koirilla on jonkinlainen statushierarkia, joka on uroskoirilla selkeämpi kuin nartuilla.

Pienillä pennuilla on niin sanottu pentulisenssi, jonka turvin ne saavat tehdä lähes mitä tahansa vanhempien koirien siitä hermostumatta. Lisenssin voimassaolo päättyy noin neljän kuukauden iässä, jolloin vanhemmat koirat alkavat osoittaa pennuille rajoja. Statukseltaan kaikkein vahvimmat koirat eivät osallistu pentujen kouluttamiseen. Rajojen asettamiseen ei kuitenkaan liity fyysistä väkivaltaa.

Frank Beachin mukaan vain pieni osa korkean statuksen koirista käyttäytyy mahtailevasti. Lauma hylkää tällaiset mahtailijat nopeasti, sillä kukaan ei pidä diktaattoreista. Laumassa arvostetaan yksilöä, joka on varma omasta asemastaan. Tämä ei alennu pullistelemaan muille eikä yritä hallita tilanteita fyysisesti. Äkkipikaisesti ja arvaamattomasti käyttäytyvästä yksilöstä ei ole johtajaksi.

Statukseltaan korkein ei hallitse toisia koiria, vaan hallitsee olemassa olevia resursseja eli koiraa kiinnostavia asioita. Jokainen yksilö määrittelee, mitä resursseja milloinkin arvostaa ja käyttäytyy sen mukaisesti. Siksi statukseltaan korkein voi luopua esimerkiksi makuupaikastaan tai ruoastaan jos se ei sitä sillä hetkellä kiinnosta.

Fyysisen voiman käyttö alentaa siis arvoasi koiran silmissä. Jos statukseltaan korkein kontrolloi ensisijaisesti resursseja, ihmisen tehtävä on pitää huolta siitä, että koira saavuttaa haluamansa resurssin käyttäytymällä ihmisen toivomalla tavalla.

Jos koirasi haluaa ruokaa tai päästä ulos, pyydä sitä ensin rauhallisen päättäväisesti esimerkiksi istumaan ja avaa ovi vasta kun se on istunut. Jos koirasi haluaa tervehtiä ihmisiä tai muita koiria, sen tulee ensin istua. Resurssit on ansaittava. Jos pystyt kontrolloimaan koirasi haluamia asioita, olet saavuttanut koirasi silmissä korkeimman statuksen. Se on oikeanlaista johtamista, jota koira oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan hyvin nopeasti. Lyhyesti sanottuna, miten johdonmukainen ja ennalta arvattava pystyt kaikissa toimissasi olemaan vaikuttaa siihen, kuinka korkeassa asemassa olet koirasi silmissä. Mitä annat koirallesi tapahtua, on aina sinun vastuullasi ja oma valintasi.

Onko arvojärjestystä olemassa?

Englannissa julkaistu tutkimus (Brandshaw, Blackwell, Casy: Dominance in domestic dogs – useful construct or bad habit? 2009) osoittaa, että koirien väliset suhteet muodostuvat kokemuksen kautta, eikä niitä motivoi dominanssi tai halu edetä lauman arvojärjestyksessä. Kahden koiran välillä oli olemassa jonkinlainen arvojärjestys, mutta koko laumaa koskevaa hierarkiaa niillä ei näyttänyt olevan. Suhteet koirien välillä olivat hyvin monimuotoisia, eikä arvojärjestys ollut kovin vakaa. Esimerkiksi luusta taistelevista koirista voittaa yleensä se, joka on sillä hetkellä motivoituneempi saamaan luun itselleen. Mahdollisissa tappeluissa ei haeta johtajan paikkaa, vaan taistellaan koiran arvostamasta resurssista.

Puhuttaessa laumajärjestyksestä tulisi siis keskustella pelkästään koirien keskinäisestä järjestyksestä. Koiranomistajan kannattaa hallinnoida ympäristöä ja resursseja siten, ettei koirien kesken synnytetä tarpeetonta stressiä tai resurssiriitoja. Koirat pyrkivät elämään sovussa muiden koirien ja ihmisten kanssa. Tappelemalla koirat oppivat paremmiksi tappelemaan, joten koiranomistajan kannalta ruokalusikallinen ennakointia vastaa rekkakuormaa jälkihoitoa.

Vanhoihin myytteihin vedoten sanotaan myös, että koira ei saisi koskaan aloittaa leikkimistä tai voittaa vetoleikkejä. Perusteena on se, että jos ihminen antaisin hiemankin periksi, vahva koira pyrkisi välittömästi pomoksi pomon paikalle. Näillä tavoilla ei kuitenkaan ole merkitystä ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen. Tutkija Àdám Miklósi onkin todennut, että ihmisen ja koiran välinen vuorovaikutus täyttää pikemmin ystävyyden kuin susilauman tunnusmerkit.

Näiden tietojen lisäksi on myös todettu, että eri lajit eivät laumaudu keskenään. Ne voivat kuitenkin elää yhdessä ja sovussa samalla alueella. Ihmiset ja koirat eivät siis pysty muodostamaan yhtä varsinaista laumaa. Koirat vain yrittävät ymmärtää meitä ihmisiä omituisine ja usein muuttuvine sääntöinemme, joista ne eivät ymmärrä juuri mitään. Ihminen mahdollistaa koiralle kuitenkin niin paljon erilaisia resursseja, että ihmisen kanssa eläminen on koiralle kannattavaa.

Mitä on johtajuus?

Siksi koiran "johtajana" on erityisen tärkeää selvittää itselleen, voiko koira luottaa sinun toimintaasi kaikissa tilanteissa vai joutuuko se selviämään itse tilanteista joihin olet sen tuonut.

Kun puhutaan johtajuusongelmasta, tarkoitetaan yleensä sitä, että koiranomistaja ei ota vastuuta omasta toiminnastaan, kasvatuksestaan ja koulutuksestaan, vaan siirtää vastuun eläimelle.

Ongelmakäytökseen haetaan usein syitä ulkoisista tekijöistä tai koirasta itsestään. Johtajuusongelmana ilmenevät yleensä ne asiat, jotka on jätetty tekemättä tai tehty väärin, epämiellyttäväksi koiralle. On paljon helpompaa selittää asioita kuin tehdä niille jotain. Vastuun ottaminen omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään on johtamista. Koiralle loukkaantuminen tai kiukutteleminen sen käytöksestä on jotain muuta.

Hyvä johtajuus on sitä, että ihminen kykenee opettamaan haluamansa säännöt koiralle ilman uhkaa. Keskity olennaisten asioiden opettamiseen ja jätä epäolennaiset uskomukset tai asiat omaan arvoonsa. Koiran kunnioitusta ei voi ottaa, ostaa tai saada lahjaksi - se on jokaisen itse ansaittava. Kunnioitusta ei saavuteta myöskään ilman selkeitä sääntöjä. Koiran opettaminen palkitsemalla ei siis tarkoita sitä etteikö koiran elämässä tulisi olla sääntöjä ja rajoja. Positiivinen ei tarkoita sallivaa. Opetuksella tehdään sääntöjen noudattaminen kannattavaksi.

Kysymys on siitä miten asiat opetetaan, että koira haluaa itsenäisesti ja omasta halustaan ja jopa ilman ohjausta noudattaa sääntöjäsi. Koirat rakastavat rutiineja aivan niin kuin ihmisetkin, joten säännöt tuovat niille turvallisuutta ja hyvinvointia. Koirat ovat sopeutumisen mestareita. Kun ne ymmärtävät säännöt, ne pitävät niistä mielellään kiinni varsinkin, jos oikein tekeminen on niiden mielestä aina kannattavaa ja väärin tekeminen kannattamatonta.

Ensiarvoisen tärkeää on opettaa koiralle se, mikä on oikein. Yhtä tärkeää on osoittaa koiralle se, mikä ei ole sallittua. Maailma on pullollaan koulutusmetodeja, joiden avulla koiraa opetetaan ainoastaan välttämään jotain asiaa. Se on niin yleistä, että ihmiset mieltävät jopa fyysisen rankaisun ja kouluttamisen tarkoittavan samaa asiaa.

Paljon vieraammalta tuntuu ajatus, että koiraa pitää opastaa ja ohjata ymmärtämään ihmisen haluamia inhimillisiä käytöksiä vaihtelevissa tilanteissa. Koirat ovat eläimiä, eivätkä ne synnynnäisesti ymmärrä miten ihminen haluaisi niiden käyttäytyvän. Tämän ymmärryksen saavuttamiseen tarvitaan johdonmukaisuutta, aikaa ja yleensä myös palkitsemista.

Koira hallitsee asiat vasta kun sen kanssa on harjoiteltu onnistuneesti ja usein eri ympäristöissä. Ilman huolellista kouluttamista koiralta ei voi vaatia mitään. Asian opettamisen jälkeen koiralta voi vaatia sitä käytöstä, jonka sen jo tiedetään osaavan ja pyrkiä yleistämään opetettu asia eri ympäristöihin. Jos koira ei tee mitä vaadit, se ei ole ilkeä, vaan koulutuksesi on vielä kesken. Toistoja ei ole tehty riittävästi rutiinin tai jopa vaistomaisen tottelemisen muodostumiseksi.

Koiran kouluttaminen on pitkäjänteistä hommaa. Kiire tai hermostuminen vain huonontaa lopputulosta. Kuka nyt uskaltaisi luottaa tai olisi edes kiinnostunut huonohermoisesta ja arvaamattomasta johtajasta?

Opetettaessa koiraa taitavalla palkkion käytöllä, saadaan aikaan myönteinen vuorovaikutus koiran ja ihmisen välille. Tämä mahdollistaa myös monimutkaisempien toimintojen opettamisen koiralle.

Toimiva vuorovaikutussuhde voidaan nimetä myös johtajuudeksi. 

Teksti: Tommy Wirén ja Päivi Romppainen
Teksti julkaistu myös kirjoittajien teoksessa "Onnistu koirasi koulutuksessa", Wsoy 2012

Kuvat: Jukka Pätynen ja Minna Tallberg