Sosiaalinen käyttäytyminen

Miten koirat elävät, jos ne saavat valita? Vapaana kylissä liikkuvat koirat elävät suurimman osan ajasta itsekseen tai yhden tai kahden muun koiran kanssa. Koirilla on välillä sosiaalisia kontakteja toisiin koiriin, mutta yhteistyön tekeminen ravinnonhankinnassa on harvinaista eivätkä koirat ole jatkuvasti tiiviisti yhdessä. Suurempia, vaeltavia koiraryhmiä tavataan yleensä vain maissa, joissa elinympäristö on muuttunut nopeasti ja nälkä ajaa koirat liikkeelle.

Kyläkoirasisarukset jäävät usein elämään lähekkäin, vaikka saattavat välillä kuljeskella etäälläkin toisistaan. Lemmikkikoirista samanrotuiset saattavat viihtyä parhaiten keskenään ja toisaalta ne saattavat suhtautua muunrotuisiin epäluuloisesti. Ilmeisesti samanrotuisten elekieltä on helpompi ymmärtää. Kyse on luultavasti oppimisen vaikutuksesta eikä vain synnynnäisistä eroista. Jos koira on pentuna nähnyt vain tietynrotuisia koiria, se yleensä ymmärtää parhaiten juuri tämänrotuisten eleitä. Mutta jos kasvattajan luona on ollut myös muunrotuisia koiria, koira yleensä tuntuu aikuisena ilahtuvan näidenkin kohtaamisesta ja ymmärtää niitä hyvin. Sosiaalistuminen jatkuu myös pennun muutettua uuteen kotiinsa. Teet pennulle palveluksen, jos takaat sille koko kasvuiän ajan mahdollisuuden tavata hyvin monenlaisia, ystävällisiä koiria.

Rauhan säilyttäminen

Mistä näkee, millaiset välit koirilla on? Uhkailu, mahtailu ja hyökkäykset liittyvät usein tilapäisiin tilanteisiin: uusien koirien kohtaamiseen, hetkelliseen kinaan herkkupalan saamisesta ja tilanteista, joita koirien ei ole ollut mahdollista ennakoida. Niitäkin on mielenkiintoista seurata, mutta jos haluat saada koirien todelliset välit selville, katso rauhoittelevia ja liennytteleviä eleitä. Ne ovat yhdessäolon perusta. Niiden avulla koirat välttävät riitatilanteita, muistuttavat toisilleen yhteisistä pelisäännöistä ja rauhoittelevat tilannetta.

Etäisyyden kasvattaminen on koirille tyypillinen tapa rauhoittaa tilanne, ja siksi esimerkiksi murina on pikemminkin koiran toivomus välimatkan kasvattamisesta kuin kehotus taisteluun. Kohteliaasti toisiaan lähestyvät koirat tekevät sen kaartaen, ja tilannetta lepyttelevä koira saattaa kaartaa toisen liioitellun kaukaa. Jos tilaa väistämiseen ei ole, koirat saattavat ajautua turhiin riitoihin ymmärrysvaikeuksien takia. Tällainen tilanne saattaa tulla, jos pienessä asunnossa on liian monta koiraa, tai jos koiraansa ulkoiluttavat ihmiset lähestyvät toisiaan koirineen aivan kohtisuoraan. Talutin estää silloin koiria kaartamasta ja hidastamasta kulkuaan, vaikka ne niin kohteliaisuussyistä haluaisivatkin tehdä.

(Teksti jatkuu videon alla)

Kiintymyksen ylläpitäminen ja ystävällisten suhteiden solmiminen on koirille tärkeää, ja monet koirat tekevät kaikkensa välttääkseen turhia vammoja. Tiukan arvojärjestyksen luomiseen koirilla taas ei kehityshistoriansa vuoksi ole tarvetta: koirilla ei ole tarvetta pysytellä jatkuvasti tiiviissä ryhmässä eivätkä ne ole olleet toisistaan riippuvaisia ravintoa hankkiessaan.

Koirat pyrkivät eleillään vahvistamaan läheisiä välejä myös perheen ihmisjäseniin. Jos ihminen vaikuttaa kiukkuiselta, moni koira yrittää rauhoitella tilannetta kääntämällä katseensa sivuun, laskemalla päänsä tai kääntämällä sen poispäin, painamalla korvansa taaksepäin, vetämällä suupieliään taaksepäin, painamalla hännän alas, liikkumalla liioitellun hitaasti, istahtamalla tai painautumalla maahan, haromalla etujaloilla ilmaa, nuuhkimalla maata, haukottelemalla tai lipaisemalla huuliaan. Eleet ovat usein niin nopeita, ettei ihminen aina ehdi havaita niitä. Jos rauhoittelu ei auta, koira saattaa yrittää kasvattaa etäisyyttä tai poistuu kokonaan paikalta. Jos pois ei pääse (seinä on vastassa, koiraan tartutaan tai talutin estää poistumisen), koira saattaa murahtamalla kertoa haluavansa lisää etäisyyttä.

Hankalissa tilanteissa koirat saattavat päätyä äärimmäisiin lepyttelyeleisiin: koko koira kyyristyy ja koira kääntää päänsä aivan kehon sivulle tai kohottaa kuonoaan. Koira saattaa vinkua tai kääntyä selälleen. Koirien välisessä viestinnässä kyseessä on aina ele, jonka tilanteen rauhoittumista toivova koira tarjoaa itse. Koirat eivät käännä toisiaan tähän asentoon.

Suurin osa koirien välisistä tilanteista ratkaistaan näiden liennyttelevien eleiden voimin. Ennen ilmiriitaan ajautumista useimmilla koirilla on vielä käytössään suuri määrä erilaisia uhkauseleitä. Niidenkin tarkoitus on välttää varsinaiset vammat. Irvistäminen, rähähtäminen, hampaiden napsauttaminen yhteen ilmassa toisen lähellä ja toisen kuonon (tai ihmisen käden) nopea näykkäisy saattavat näyttää hurjilta, mutta yleensä koirat eivät pure silloin täydellä voimalla. Uhkausta ei ole tarkoitettu satuttamaan, joskin karvatonta ihmistä se saattaa nipistää. Jopa varsinaisissa tappeluissa koira saattaa tarttua toista kuonosta ja painaa siitä kiinni pitäen, kunnes tilanne rauhoittuu. Varsinaiseen puremiseen koirat onneksi etenevät vain harvoin, joskin kyvyssä käyttää liennytteleviä ja uhkaavia eleitä on rotu- ja yksilökohtaisia eroja. Mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen nuorena ystävällisten koirien kanssa vaikuttaa tähän kykyyn paljon!

Mistä sitten tietää, oliko kyseessä vain uhkaus vai epäonnistunut hyökkäys? Periaatteessa erottaminen on yksinkertaista: jos iho rikkoutuu, kyseessä on pureminen. Sellaiset tilanteet, joissa koiran hampaat vain kalahtavat ilmassa osumatta kohteeseen, joissa koira pitää hampaillaan kiinni koirasta (tai ihmisestä) ihon rikkoutumatta tai koira puraisee lyhyesti juuri naarmuttamatta ihoa, ovat uhkauksia. Niitä ei ole tarkoitettukaan osumaan täydellä teholla. Esimerkiksi koirien hyökkäävyyden hoidossa tämä tarkoittaa yleensä astetta helpompaa tehtävää kuin silloin, jos koira puree voimakkaasti ilman ennakoivia eleitä.

Koirat nauttivat yhdessäolosta

Koirat muistuttavat meitä ihmisiä siinä, että koskettaminen on niille tärkeää: ystävällisissä väleissä olevat koirat nukkuvat usein lähekkäin ja saattavat nuolla toistensa päätä ja korvia. Läheisyys vahvistaa tunnesiteitä. Koirat hakeutuvat myös ihmisten lähelle ja hakevat huomiota ystävällisesti elehtimällä. Ihmisen merkitys ravinnon lähteenä on kautta kehityshistorian ollut koirille niin suuri, että monet koirat sietävät jopa melkoista hätistelyä ja yrittävät silti lähestyä taas ihmistä heti, kun voivat. Omasta ihmisestään eroon joutuminen voi tuottaa koiralle synnynnäisesti todellista ahdistusta.

Pitkään lajitovereistaan eristettynä ollut koira voi masentua tai turhautua. Ihminen ei pysty kaikessa korvaamaan toisia koiria, ihmiset eivät esimerkiksi pysty matkimaan koirien keskinäisten leikkien kaikkia vivahteita. Monenlaisia ihmisiä pentuaikana nähneet koirat ovat ihmisten seurassa luontevasti, mutta silti ne eivät synnynnäisesti pysty ymmärtämään ihmisten kaikkia eleitä. Ihminenkään ei pysty edes havaitsemaan kaikkia koirien viestintää. Onneksi harjoittelu ja yhdessäolo parantavat tilannetta: koiran ja ihmisen välille alkaa kehittyä yhdessä opeteltu tapa elää ja viestittää.

Teksti: Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja

Pääkuva: Jukka Pätynen, sisältökuva: Minna Tallberg