Miten koira oppii?

Koirien käyttäytymisen pohja on synnynnäinen, mutta oppiminen hioo sen lopulliseen muotoonsa. Pentu tarvitsee siis monta kertaa viikossa mahdollisuuden toisten koirien kanssa seurusteluun. Koira oppii kokemuksistaan. Jokaisen koiran kokemukset ovat erilaisia, ja siksi jokainen yksilö on todella ainutlaatuinen.

Koirien välillä on eroja siinä, miten nopeasti ne oppivat ja kuinka hyvin ne muistavat oppimansa. Erot oppimisnopeudessa liittyvät myös kulloiseenkin tehtävään: koirat oppivat vaivattomimmin sellaisia tehtäviä, jotka jo valmiiksi muistuttavat juuri niiden luontaista käyttäytymistä. Siksi paimenkoira tuntuu ”viisaalta” tehtävissä, joissa tarvitaan yhteistyötä ihmisen kanssa (tätä ominaisuutta tarvitaan paimennustehtävissä). Ajokoira taas voi tuntua poikkeuksellisen helpolta kouluttaa hajuaistin käyttöä vaativiin tehtäviin, noutajalle taas tuntuu helpolta muistaa, minne saaliit putosivat.

Kun suunnittelet pennun ottamista, ota tämä huomioon. Kun löydät perheeseenne koiran, joka jo valmiiksi vastaa ominaisuuksiltaan sitä, mitä haluat, koiran käytöstä pitää ehkä vain hiukan hioa kouluttamalla. Jos taas valitset koiran, joka on ominaisuuksiltaan aivan muuta kuin mitä tarvitset tai millaiset olot pystyt sille tarjoamaan, voi olla että parhainkaan koulutus riitä muuttamaan koiran käyttäytymistä sellaiseksi kuin haluat. Samalla kärsii koirakin, sillä nekin viihtyvät parhaiten oloissa, joissa on mahdollisuus juuri niille ominaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen.

Koiria voidaan kouluttaa koko niiden elämän ajan, sillä iäkkäätkin koirat pystyvät oppimaan uusia asioita (joskin jotkut vanhat koirat eivät muista oppimaansa kovinkaan hyvin). Yksi tärkeä asia jokaisen koiranomistajan kuitenkin tulee ymmärtää: koirat eivät pysty päättelemään kuten ihminen. Ne eivät siis yleensä pysty ilman kokeilemista keksimään mielessään, mitä kannattaisi jossain tilanteessa tehdä. Mutta onneksi koirat ovat varsin yritteliäitä. Ne kokeilevat kaikenlaista, osuvat jossain vaiheessa kannattavaksi osoittautuvaan vaihtoehtoon, ja tämän tilanteen ne myös muistavat (ainakin, jos se toistuu).

Koirat oppivat teoistaan, jos niistä seuraa jotain merkityksellistä

Jos seuraukset ovat koirasta miellyttäviä, kuten roskiskaapin oven aukeaminen tai ihmisen saaminen leikkimään, koira lisää kannattavaksi osoittautunutta toimintaansa jatkossakin. Jos taas seuraukset ovat epämiellyttäviä tai muuten vain kannattamattomia, silloin koira oppii karttelemaan niihin johtaneen asian tekemistä.

Kerrasta tai parista koira ei yleensä opi: tilanteen pitää toistua useita kymmeniä kertoja. Tämän koiranomistajat usein unohtavat ja hylkäävät jonkin koulutusneuvon kokeiltuaan sitä muutamia kertoja. Kannattaisi ainakin jatkaa niin pitkään, että koiralla on edes mahdollisuus oppia. Se vaatii ihmiseltä rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä, sillä niin pitkään kuin koira ei ymmärrä asiaa, se saattaa kokeilla kaikenlaisia muitakin tapoja toimia. Se kuuluu kuitenkin asiaan. Kouluttajan tehtävä on periaatteessa hyvin yksinkertainen, sillä yleensä ei edes tarvitse jäädä pohtimaan, miksi koira tekee niitä muita asioita. Kouluttajan tarvitsee vain keskittyä yhteen asiaan: odottamaan oikeaa hetkeä. Kun koira toimii halutulla tavalla, siitä palkitaan. Ja niin alkaa joidenkin kymmenten toistojen jälkeen lisääntyä juuri se käytös, mitä ihminen halusikin.

Kipu ja säikähtäminen voivat kyllä saada koiran oppimaan jopa kerrasta. Vaikka koira olisi synnynnäisesti rohkea, se saattaa oppia pelkäämään uudenvuodenraketteja, jos sellainen pamahtaa lähietäisyydellä. Pelon oppiminen eli pelkoehdollistuminen jättää pysyvät jäljet, eikä se poistu koiran muistista täysin koskaan (asteittaisella siedättämisellä pelko voidaan kyllä saada piiloon). Koira saattaa myös oppia samalla kertaa pelkäämään kaikkea tilanteeseen liittynyttä, eli vaikkapa pakkaslunta, ohi kulkenutta lasta tai sattumalta vieressä ollutta postilaatikkoa. Tämä on tärkein syy siihen, miksi koiraa kouluttaessa sitä ei kannata koskaan pelotella tai aiheuttaa sille kipua. Ihminen ei nimittäin pysty valitsemaan, mihin kaikkeen koira pelkonsa liittää. Se voi yhdistää sen haluttuunkin asiaan, mutta se voi sen lisäksi oppia karttelemaan ties mitä tilanteessa sattumalta ollutta asiaa (se saattaa esimerkiksi seuraavan kerran ihmisen jännittyessä tulla epävarmaksi ja puolustautua murisemalla).

Koirat oppivat aina ja kaikkialla

Siksi jokaisen koiranomistajan on välttämätöntä tietää, miten koirat oppivat ja mikä siihen vaikuttaa. Se on tärkeää myös, vaikka omistaja ei varsinaisesti ajattelisi harrastavansa koirien kouluttamista. Nimittäin myös ympäristön tapahtumat ovat asioita, jotka vahvistavat koiran jotain käyttäytymistä (jos tapahtuu jotain, mitä koira haluaa) tai jotka saavat sen välttelemään jonkun asian tekemistä (jos tapahtuu jotain, mistä koira ei pidä). Nämä ympäristön tarjoamat vahvisteet ja rangaistukset saavat aikaan sen, että koirat oppivat jatkuvasti, myös harmillisia tapoja.

Kun tunnistat, mistä koiran käyttäytymisessä on kyse (esimerkiksi ruokaansa puolustava koira ja jäniksen nähdessään haukkuva koira ”haluavat” eri asioita, käytöksillä on siis eri syy) ja mikä käytöstä vahvistaa (ruokaansa suojeleva toivoo ihmisiä kauemmas, jänikselle haukkuvalle koiralle taas metsästämään pääseminen voi olla palkinto), koiraa on myös mahdollista opettaa toimimaan toisin.

Siksi jokaisen koiranomistajan kannattaa tutustua sekä koirien käyttäytymiseen että oppimiseen. Jos koira vaikka hyppii omistajaansa vasten, on hyvä pysähtyä miettimään, mikä käytöstä vahvistaa? Koira selvästi tavoittelee ihmisten huomiota, joten jos koiraa halutaan opettaa toimimaan toisin, tehtävä on yksinkertainen: palkitaan oikeasta käyttäytymisestä (esimerkiksi istuminen) sillä, mitä koira eniten haluaa (huomion antaminen). Toistetaan tilannetta useita kymmeniä kertoja, kunnes koira oppii. Verrattuna koiran kouluttamiseen muilla tavoilla, kuten moittimalla, ohjaamalla tai jollain muulla asialla palkitsemalla, tällaisessa ”täsmäkoulutuksessa” on se hyvä puoli, että kun koira oppii jotain, se myös takuuvarmasti toimii oikealla tavalla. Sehän hyödyttää siinä myös itseään, sillä se pääsee varsinaiseen tavoitteeseensa. Jos koira ei toimi, kuten pitäisi, koira ei luultavasti ole ymmärtänyt tehtävää. Jos se ymmärtäisi, se varmasti toimisi itselleen kannattavalla tavalla.

Muisti

Lyhytkestoisen ”työmuistin” mitta on rajallinen. Siksi koiran pitää saada palaute tekemisistään heti, ei vasta kahden minuutin tai varsinkaan tunnin päästä. Jos kotiin palannut omistaja suuttuu koiralle havaitessaan järsityn tyynynkulman, koiran on täysin mahdotonta enää siinä vaiheessa yhdistää suuttumista tyynyn järsimiseen. Koiran moittiminen tai rankaiseminen teoista, jotka se on tehnyt jo minuutteja sitten, on siis turhaa ja julmaa. Myös palkitsemisen ajoittamisessa on syytä olla nopea: koira oppii omien tekojensa ja miellyttävien tapahtumien välisen syy- ja seuraussuhteen vain, jos vahviste tulee välittömästi.

Kun koira on omaksunut uutta, oppi siirtyy työmuistista pitkäkestoiseen muistiin. Joskus pitkäkestoiseen muistiin tallentuminen kuitenkin häiriintyy. Syitä voi olla monia: mm. pelko, kipu tai stressitason voimakas kohoaminen. Levon puutekin voi haitata, sillä aivot kertaavat levon aikana päivän kokemuksia. Koulutushetketkin kannattaa jakaa korkeintaan viiden minuutin pätkiin ja pitää pienet tauot niiden välissä. Silloin koira oppii tehokkaimmin.

Teksti: Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja

Kuva: Jukka Pätynen