Aggressiivisuus ja sen eri tyypit

Aggressiivisuus ei ole yksi ominaisuus, vaan koirilla on monia erilaisia hyökkääviä käyttäytymismalleja, jotka ilmenevät erilaisissa tilanteissa. Koirat metsästävät ja yrittävät samalla pitää itsensä vahingoittumattomana. Ne voivat puolustaa ruokaansa etenkin, jos se on herkullista tai siitä on puute. Tutut koirat muodostavat yhteisiä tapoja toimia ja välttävät siten monet riidat. Vieraat koirat ajautuvat tuttuja useammin törmäyskurssille. Itsevarma ja riitoja välttävä koirakin saattaa joutua puolustautumaan, jos sen kimppuun hyökätään.

Harva koira on aggressiivinen joka tilanteessa, vaan käytös liittyy meneillään olevaan tilanteeseen. Joskus kyse on opitusta hyökkäävyydestä.

Hurjasti haukkuva koira voi olla pelottava näky. Onneksi koirien suureen määrään nähden hyökkäykset vain harvoin etenevät uhkausta pidemmälle. Jokainen purematapaus on silti tietenkin liikaa.

Kaikki hyökkäävyys ei suinkaan ole epänormaalia. Lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu laaja kirjo uhkauseleitä, ja ilmiriidatkin ovat joskus osa luonnollista käytöstä. Normaalikin käytös voi silti olla ongelmallista koiran itsensä, ympäristön, toisten koirien tai omistajan kannalta. Ja vaikka joskus koirien toivotaan tarvittaessa puolustavan kotialuetta, omistajaa tai lammaslaumaa, omaan perheeseen kohdistuva aggressiivisuus on aina ongelmallista eikä selvästi aggressiivista koiraa saisi käyttää jalostukseen. Aggressiivisuus tai ainakin alttius tietyntyyppiseen aggressiiviseen käytökseen voi nimittäin periytyä. Vaikka monet muut käyttäytymisongelmat ovat opittuja tai ihmisten käytöksellään vahvistamia, voimakkaan aggressiivisuuden perimmäiset syyt ovat usein osittain synnynnäisiä.

Jos aggressiivisuudesta on haittaa, tärkeintä on ensin tunnistaa, mistä aggressiivisuuden muodosta on kyse. Käytöksen taustalla olevan syyn selvittäminen on välttämätöntä, sillä ilman sitä ongelmaa ei saada ratkaistua pysyvästi. Sellaiset koulutusneuvot, joissa kaikkeen hyökkäävyyteen suhtaudutaan samalla tavalla, ovat tuomittuja epäonnistumaan. Joku koira saattaa esimerkiksi haukkua toisille koirille päästäkseen niistä eroon, toinen taas päästäkseen lähemmäs niitä. Kumpaakin tilannetta korjataan eri tavoin.

Voimakkaasti hyökkäävän koiran omistajaa saatetaan syyttää kurin puutteesta. Kuitenkin tutkimusten mukaan inhimillistäminen ja hemmottelu eivät aiheuta vakavia käytösongelmia, vaan syyt löytyvät muualta. Vika on hyvin usein koiran terveydentilassa tai joskus esimerkiksi aivo-selkäydinnesteen serotoniinipitoisuuden alhaisuudessa. Jos varsinkin aikuisen koiran käytös muuttuu nopeasti suuntaan tai toiseen (koskee myös muuta kuin aggressiivista käytöstä), koira pitää viedä ehdottomasti ensin eläinlääkäriin syyn selvittämiseksi. Vasta, kun kivun ja sairauden mahdollisuus on suljettu pois, mahdollisesta koulutuksesta tai käytösterapiasta voidaan saada pysyvää hyötyä.

Teksti: Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja
Pääkuva: Lea Haanpää, sisältökuva: Minna Tallberg