Miten ei-toivottu käyttäytyminen kitketään

Ongelmakäytöksen korjaamisen tärkein neuvo kuuluu: pyri löytämään käytöksen todellinen syy ja poistamaan se.

Jos syy liittyy vaikka sairauteen tai elinympäristön virikkeettömyyteen, pelkästä kouluttamisesta ei ole hyötyä. Jos käytös liittyy pelkoon, silloin ensisijaisesti pyritään poistamaan pelko.

Mutta joskus ongelma liittyy nimenomaan oppimiseen: koira on jo oppinut toimimaan väärin jossain tilanteessa. Tai se ei vain tiedä, miten kuuluisi toimia, ja siksi toimii ensimmäisellä päähän pälkähtävällä tavalla (kuten kantaa tavaroitasi, hyppii ihmisten päälle). Mitä silloin pitäisi tehdä?

Sen sijaan, että kysyisit: ”Miten saan koirani lopettamaan ei-toivotun käytöksen?”, sinun kannattaa miettiä: ”Mitä haluaisin koiran tekevän kyseisessä tilanteessa ei-toivotun käytöksen sijaan?”. Usein ihmiset haluaisivat saada helpon ja nopean kikkakolmosen, jolla koira saadaan olemaan tekemättä yhtään mitään tietyissä tilanteissa. Varmaankin siksi rangaistusten käyttö koirien koulutuksessa on niin suosittua. Kuitenkin ”ei minkään” tekeminen on hankalasti määriteltävä käytös. Koiran on vaikea ymmärtää sitä. Koiralle on paljon helpompaa, jos määrittelet ja koulutat yksiselitteisesti sen, mitä haluat koiran tekevän väärän käytöksen sijaan.

Käytöksen korvaaminen uudella käytöksellä

Määritä ensin, mitä haluaisit koiran tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan. Opeta käytös häiriöttömässä ja helpossa ympäristössä, ei siellä, missä väärä käytös esiintyi. Pyydä sitten koiraa toimimaan uudella opitulla tavalla yhä vaikeammassa tilanteessa, kunnes saat lopulta korvattua ei-toivotun käytöksen uudella opitulla myös alkuperäisessä tilanteessa eli siellä, missä koira alun perin käyttäytyi ongelmallisesti.

Otetaan esimerkiksi vaikka ihmisten tervehtiminen. Koiran on paljon helpompi oppia tarkasti määritelty ja suunnitelmallisesti opetettu korvaava käytös (kuten istuminen) kuin epämääräisesti olla tekemättä mitään. Epämääräisessä on se hankaluus, että on ylipäätään aika epäselvää, millaista käytöstä siinä tarkalleen vahvistetaan. Epämääräisyys saa aikaan sen, ettei koira tajua. Koira ei pysty ihmisten tavoin päättelemällä keksimään, mikä kulloinkin olisi oikeaa käytöstä eli miten esimerkiksi taluttimessa kuuluisi kulkea ja miten vieraita kuuluisi tervehtiä. Rangaistuksetkaan eivät auta keksimään, mitä sen väärän käytöksen sijaan pitäisi tehdä. Koiralle pitää siis rangaistusten sijaan opettaa kulloisessakin tilanteessa haluttu käytös, ensin muualla, ja sitten vähitellen tilanteen hankaluutta lisäten.

Uusi korvaava käytös olisi tarkoitus saada ei-toivotun käytöksen sijalle, ei sen jälkeen tapahtuvaksi. Usein esimerkiksi esineitä varastavalle koiralle opetetaan vaihtokauppa toiseen esineeseen. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa (päinvastoin!), kunhan kouluttaa niin, ettei koira opi käyttäytymisketjua: ”haen juhlakengän, saan tilalle hieman huomiota ja leikkihetken lelulla tai herkkua”. Silloin koiran pitää aina ensin hakea kenkä eli tehdä väärin.

Jotta näin ei kävisi, opeta koiralle ennakkoon uuden käytöksen lisäksi myös vihje (tai käskysana), jonka kuullessaan se tekee uuden oppimansa asian. Pyri sitten oikeissa arkipäivän tilanteissa ennakoimaan eli kun koira esimerkiksi huomaa juhlakengän, sano luoksetulovihje ”tule!” jo ennen kuin koira ehtii tarttua kenkään. Palkitse koiraa onnistumisesta.

Sammuttaminen

Sammuttamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa aiemmin vahvistettua käytöstä ei enää vahvisteta. Silloin käytös alkaa sammua. Jos koira on oppinut hyppimällä saavansa huomiota, käytöstä voidaan sammuttaa niin, että ihminen vain tuijottaa kattoon niin pitkään, kun koira hyppii. Jonkin aikaa aika reippaastikin hypittyään koira tekee hetkellisesti muuta. Silloin sitä muuta päästään vahvistamaan huomiolla.

Aivan kaikkea käytöstä ei voi sammuttaa. Käytöksen pitää olla sellainen, että sitä on jossain vaiheessa (vahingossakin) vahvistettu. Kouluttajalla pitäisi myös olla hallussaan vahviste, jotta käytöstä voidaan sammuttaa. Esimerkiksi haukkumisen sammuttaminen on vaikeaa, sillä sen vahviste tulee usein jostain muualta kuin ohjaajalta (eli ympäristöstä). Kun ympäristön haukkumisesta halutaan eroon, pitää siis valita muita menetelmiä kuin sammuttaminen. Käytöstä ei myöskään voida pelkästään sammuttamalla poistaa silloin, kun se on koirasta itsessään hauskaa: moni lajityypillinen käyttäytymismalli on sellainen, että sen jatkaminenkin on itsessään palkitsevaa. Esimerkiksi riistan jälkien haistelu ei välttämättä sammu, vaikka koira ei aikoihin kohtaisi jäljen päästä varsinaista riistaeläintä.

Sammuttamiseen liittyy olennaisena osana sammumispurkaus (extinction burst). Tällä tarkoitetaan sitä mitä tapahtuu, kun aiemmin vahvistettua käytöstä lakataan vahvistamasta. Aluksi käytöksen intensiteetti kasvaa, käytös lisääntyy ja voimistuu. Hyppivä koira saattaa hetken hyppiä entistä voimakkaammin, haukkua ja vaikka yrittää napata kiinni hihasta. Kun vahvisteita ei edelleenkään tule (ihminen ei huomioi koiraa mitenkään, ei edes torumalla), käytös sammuu. Jos taas ihminen erehtyy sanomaan jotain koiralle eli vahvistaa käytöstä silloin kun se on intensiivisimmillään, juuri se käytös alkaa vahvistua. Koira siis jatkossa hyppii entistä enemmän.

Mietipä esimerkkinä itseäsi menemässä keskellä kirkasta arkipäivää kauppaan, jonka pitäisi olla auki. Mikään ei viittaa siihen, että kauppa olisi kiinni. Tartut ovenkahvaan avataksesi oven, mutta se ei aukenekaan. Kerran pari nykäiset ovea kunnolla, entistä lujempaa, kunnes luovutat ja toteat kaupan olevan kiinni. Käytöksesi eli oven aukaiseminen sammuu. Jos taas ovi olisikin ollut jumissa ja auennut kovalla nykimisellä, seuraavana päivänä törmätessäsi samaan jumittuneeseen oveen olisit nykinyt kaksin verroin, jotta saisit oven auki.

Mutta jos ovi ei auennut ensimmäisenä päivänä kiskoessasi sitä, seuraavana päivänä kokeilisit kerran ja toteaisit kaupan olevan taas kiinni. Kolmantena päivänä ehkä suuntaisit suoraan toiseen kauppaan.

Miksi tällä on väliä? Ihmiset usein oma-aloitteisestikin koittavat olla huomioimatta koiraa, joka on oppinut kerjäämään. Se on hyvä ajatus! Mutta silloin kannattaa etukäteen jo varautua sammumispurkaukseen: söpösti kerjännyt koira saattaa tunkea voimakkaasti syliin, yrittää ryöstää ruoat tai vaikka haukkua tauotta monta minuuttia. Jos tästä erehtyy palkitsemaan edes sanomalla koiralle jotain, koira voi oppia entistä rasittavamman tavan kerjätä. Pysy siis lujana: teki koira mitä tahansa tavallista villimpää, älä anna eleesikään värähtää. Käytös kyllä sammuu ennen pitkää, seuraavana päivänä koira koittaa ehkä vielä vähän, lopulta se alkaa keksiä jotain muuta tilalle tai lopettaa kokonaan.

Teksti: Sari Paavilainen, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja

Pääkuva: Jukka Pätynen, sisältökuva: Minna Tallberg