Koiran synnynnäinen käyttäytyminen

Varhaiset kokemukset heijastuvat lähtemättömästi koiran aikuisiän käyttäytymiseen. Kasvuympäristön ja emon merkitys on suuri, myöhemmin myös pennun uuden perheen. Sopivassa ympäristössä pennusta kasvaa tasapainoinen aikuinen. Puutteelliset kokemukset ja ympäristö voivat aiheuttaa pysyviä henkisiä vaurioita ja johtaa käytösongelmiin. Esimerkiksi toisista koirista pitkään eristäminen koiran nuoruusiässä aiheuttaa sosiaalisen käyttäytymisen ongelmia.

Pentujen kehityksessä on erityisiä herkkyyskausia, jolloin käyttäytymisen eri osa-alueet, pennun taidot ja sen mieltymykset muovautuvat herkästi. Kausien rajat ovat asteittaisia. Kehitystä voi tapahtua myös kunkin herkkyyskauden jälkeen, mutta se ei käy kovinkaan helposti.

Pennun kehityksen suuret, yleiset herkkyyskaudet ajoittuvat kaikilla koirilla suunnilleen samoin, vaikka niiden alkamisessa ja päättymisessä on perinnöllisiä eroja. Näiden kausien lisäksi ilmeisesti jokaisella synnynnäisen käyttäytymisen osa-alueella (kuten metsästyskäyttäytymisen osilla) on oma herkkyyskautensa, jolloin sopivissa oloissa käytös pääsee kehittymään. Yleensä keskellä kautta on vielä erityisen otollinen jakso käytöksen kehittymiseen.

Koiran geeniperimä määrittää koska mikäkin käyttäytymisen muoto ilmaantuu ensimmäistä kertaa. Käyttäytymismallit pulpahtavat esiin itsestään kunhan ympäristössä vain on sopivia ärsykkeitä, ja juuri herätessään ne ovat voimakkaassa muokkautumisvaiheessa. Tällöin oppiminen on tavallista vaivattomampaa ja voimakkaampaa. Omistajan kannattaakin siis pitää silmät auki ja tarkkailla pennun käyttäytymistä. Koska koira varoittaa ensimmäistä kertaa kotia lähestyvistä vieraista? Koska se osoittaa kiinnostusta pulujen tai juoksevien lasten jahtaamiseen?

Esimerkiksi sosiaalistumiskaudella sosiaaliset eleet muokkautuvat eniten, toisaalta myös uusien asioiden välttäminen muokkautuu samoihin aikoihin voimakkaasti. Pennulle pitää siis tarjota tarjota mahdollisuuksia sosiaalistumiseen, mutta niin, ettei se joudu liian hankaliin tilanteisiin.

Käytösmallien muokkaaminen

Herkkyyskauden aikana pennun kutakin käyttäytymismallia on todella helppo muokata esimerkiksi kouluttamalla. Koira säätää käytöstään saamansa palautteen mukaan: kannattavaksi osoittautuneet muunnelmat voimistuvat. Esimerkiksi purutehoaan pennut oppivat hillitsemään emältään saamansa palautteen mukaan (otollisin kausi tälle on juuri ennen kahdeksan viikon ikää). Herkkyyskauden jälkeen monet synnynnäiset käyttäytymismallit ovat jo sen verran vakiintuneita, että niiden muokkaaminen on kaikkea muuta kuin helppoa.

Tämä koskee tietenkin myös monia koirien työkäytössä tarvittavia ominaisuuksia. Esimerkiksi koiran tapaa etsiä, tapaa tarttua hampailla johonkin, tapaa kaivaa, tapaa ”paimentaa” tai metsästää tuijottamalla, hiipimällä, vaanimalla, haukkumalla tai seisomalla on helppo muokata juuri silloin, kun kyseinen käytös ilmaantuu nuoren koiran käyttäytymismallistoon. Sen jälkeen se on paljon vaikeampaa ja työläämpää. Jos synnynnäistä käyttäytymistä halutaan muokata, pelkkä koulutusmenetelmien tunteminen ei riitä: sitäkin tärkeämpää on valita koulutuksen ajankohta oikein.

Muokkaaminen ei tarkoita aina varsinaista koulutusta, vaan sopivien tilaisuuksien järjestämistä harjoitteluun. Olosuhteet tulisi järjestää sellaisiksi, että koira tulee käyttäytyneeksi oikein: Millaista materiaalia on kaivettavaksi? Millaisessa maastossa koira liikkuisi juuri sopivalla vauhdilla ja oikein liikkuminen voimistuisi? Millaisia asioita sille annetaan kannettavaksi? Ja koska? Tällaisissa asioissa muiden koiraihmisten kokemusperäisestä tiedosta voi olla ratkaisevaa hyötyä. Jos kaavailet pennusta työ- tai harrastuskoiraa, on ehdottoman suositeltavaa hakeutua vastaavan lajin harrastajien pariin jo ennen pennun ottamista.

Joskus taas on hyvä toimia juuri päinvastoin. Synnynnäinen käyttäytyminen jää usein heikommaksi, jos koira pidetään jonkin aikaa täysin erossa kyseisen käyttäytymisen käynnistävistä asioista ja tilanteista herkkyyskauden ajaksi, kun kyseinen käytös on juuri puhjennut näkyviin. Aggressiivisesti murisevalta pennulta kannattaa jättää vetoleikit sivuun ainakin sosiaalistumiskauden ajaksi, terrierinpentujen lähistöllä ei kannata juoksennella liehuvissa vaatteissa. Koirat voivat kyllä leikkiä keskenään, ja ihmiset taas voivat leikkiä niiden kanssa muunlaisia leikkejä. Herkkyyskauden mentyä ohi pentu on luultavasti jo muodostanut tavan metsästää muita asioita kuin ihmisiä.

Perimä vaikuttaa

Koiran perimä asettaa kuitenkin rajat sille, kuinka paljon jonkin käyttäytymismallin ilmenemismuotoa voidaan muuttaa. Jos koiralla ei lainkaan esiinny esimerkiksi paimennuksessa tarvittavia käyttäytymismuotoja, niitä ei voida muokata eikä tyhjästä luoda. Toisaalta, jos koiran toiminnassa näkyy jokin synnynnäinen käyttäytymismalli (kuten taipumus etsiä riistaa), siitä ei päästä koulutuksellakaan kokonaan eroon. Koulutuksella voidaan vaikuttaa siihen, millaisissa tilanteissa käytöstä esiintyy. Sopivia tilanteita järjestämällä tai vaihtoehtoisesti tilaisuudet poistamalla voidaan vaikuttaa käyttäytymisen voimakkuuteen.

Mutta vaikka ympäristö voidaan lyhytaikaisesti järjestää sellaiseksi, ettei koiralla ole lainkaan tilaisuuksia johonkin käyttäytymiseen, kovin pitkään näin ei voi tehdä. Synnynnäiset käyttäytymismallit ovat samalla myös käyttäytymistarpeita, ja jos koiralla ei ole lainkaan mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen, se stressaantuu ja saattaa ennen pitkää sairastua. Jos paimenkoiralla on niin voimakas tarve paimentamiseen, että se jahtaa autoja tai kiertelee lapsia, tarve ei poistu kieltämällä, koiraa kouluttamalla eikä poistamalla kaikki tilaisuudet käytökseen. Samoin jos koiralla on niin voimakas tarve ruoan etsimiseen, että se kiipeilee pöydillä ja pyrkii roskakaappiin, tarve ei poistu estämällä pääsy näihin. Tarve pysyy ja saa koiran yleensä itse etsimään toisen kohteen.

Jos käytöstä jossain rajoitetaan, koiralla pitää olla jossain muualla mahdollisuus siihen. Tarvitaan siis koiran virikkeistämistä, josta kerrotaan lisää näillä nettisivuilla. Helpoimmalla päästään yleensä silloin, kun sopiva koira löytää sopivan perheen eli kun koiralle on oikeasti tarjolla sellaiset olot, jotka vastaavat sen käyttäytymistarpeita.

Teksti: Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja

Pääkuva: Jukka Pätynen, sisältökuvat Minna Tallberg