Koiran elinkaari

Koiranpentu käy läpi erilaisia kehitysjaksoja ennen kuin se aikuistuu. Tärkein jakso on sosiaalistumiskausi, joka sijoittuu 3–12 viikon välille.

Sosiaalistumiskausi on erittäin tärkeä kehityskausi, joka yhdessä perimän kanssa vaikuttaa pennun kehittymiseen täysipainoiseksi aikuiseksi. Syntymästään vähintään 7–8 viikon ikään pentu viettää aikansa emänsä ja sisarustensa luona syntymäkodissaan. Siksi emällä ja kasvattajan toiminnalla onkin suuri merkitys pennun sosiaalistumiseen ja kehitykseen.

Ensimmäiset kolme elinviikkoa pennut lähinnä syövät ja nukkuvat. Emon hoiva on erittäin tärkeää niin fysiologiselta kuin psyykkiseltä kannalta. 3–7 viikon ikäinen pentu sosiaalistuu ulkoiseen ympäristöönsä: emoonsa ja sisaruksiinsa, hoitaviin ihmisiin, ympäristöön ja sen ääniin. Ympäristön monipuolisuus on tärkeää pentujen henkiselle kehitykselle.

Koiralla on 1–3 kuukauden iässä tärkeä sosiaalistumiskausi. Koiralla on sosiaalistumisen herkkyyskauden aikana luonnollinen halu tutkia ympäristöään ja tutustua siellä esiintyviin uusiin asioihin.  Pentua on hyvä sosiaalistaa joka päivä tasaisesti. Yhden päivän aikana pentu kykenee ottamaan vastaan uusia asioita vain tietyn määrän ja liiallinen uusien asioiden kohtaaminen saattaa aiheuttaa pennulle stressiä. Pennulle tulee tarjota paljon positiivisia kokemuksia. Sosiaalistamisen tulee olla täysin vapaata pakotteista ja pennulle vapaaehtoista.

Myöhäinen sosiaalistumiskausi 8–12 vk

Nämä viikot ovat pennun kehityksessä nopean oppimisen kautta. Pentu oppii ja ottaa vastaan enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä. Sosiaalistumiskaudella pentu tottuu helposti sille esiteltyihin asioihin ja alkaa pian pitää niitä osana normaalia elämää. Tähän ikävaiheeseen kannattaa panostaa, sillä sosiaalistumisiän jälkeen pentu kyllä tottuu kaikkiin uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, mutta se ei enää liitä niitä mielessään osaksi ”normaalia elämää”.

7–10 viikkoa

Pentu on valmis muuttamaan uuteen kotiin aikaisintaan 7-8 viikon iässä. Monien koirien kehityksen kannalta voi olla hyvä odottaa vielä pidempäänkin. Tässä iässä sosiaalistumisen herkkyyskausi on voimakkaimmillaan, joten pennulle kannattaa antaa runsaasti uusia kokemuksia. Pentu voi hyvin totutella jo ennen varsinaista kodinvaihtoa autoiluun, uuteen kotiinsa ja muihinkin paikkoihin pentuesisarustensa ja emän kanssa, jos se vain kasvattajalle sopii ja saatte asian yhdessä järjestettyä. Silloin uusi koti on pennulle jo tuttu, kun se lopulta muuttaa luoksenne.

Pennulle on suuri muutos lähteä tutusta sisaruslaumasta ja emon hoivasta uuteen kotiin, joten sen pitää saada ensin rauhassa tutustua uuteen perheeseensä ja uuteen ympäristöönsä. Muiden ihmisten ja vieraiden paikkojen aika on vasta hieman myöhemmin, kun pentu on ehtinyt kotiutua.

Pentu tottuu yleensä vajaassa viikossa uuteen kotiinsa ja on ehtinyt tutustua kunnolla kaikkiin perheenjäseniinsä, joten se on valmis tutustumaan ympäröivään maailmaan. Uuden elinympäristön uusissa tilanteissa pennun kokemusten on oltava mahdollisimman myönteisiä, sillä kielteiset kokemukset saattavat vaikuttaa koiran käyttäytymiseen myöhemmin.

Emä on hoitanut pentuaan hellyydellä, ja pentu on saanut kasvattajan luona paljon hoivaa osakseen. Uudessa kodissa pennun tulee saada samanlaista kohtelua eli sitä pitää alusta lähtien käsitellä varmoin ottein, silitellä ja leikkiä sen kanssa usein. Pentua pitää totuttaa kaikenlaisen käsittelyyn, kuten turkin hoitoon, kynsien leikkaamiseen ja korvien putsaamiseen. Uuteen kotiin siirryttyään pentu tapaa paljon uusia ihmisiä, ja on erittäin tärkeää, että pentu saa ihmisistä myönteisiä kokemuksia.

10–12 viikkoa

Tässä iässä pentu on ollut uudessa kodissaan muutaman viikon ajan ja sopeutunut uuteen perheeseensä ja ympäristöönsä. Pentua kannattaa totuttaa ympäröivään maailmaan ottamalla mukaan eri tilanteisiin. Koska jokainen pentu reagoi asioihin yksilöllisesti, on turha verrata pentua muihin pentuihin. Pentu tarvitsee vielä paljon unta ja nukkuukin vielä suurimman osan vuorokaudesta. 12 viikon tienoilla sosiaalistumiskausi alkaa päättyä. Uusien asioiden esittely saattaisi olla aiempaa hankalampaa, mutta onneksi monipuoliset sosiaalistumismahdollisuudet aiempina viikkoina kantavat nyt hedelmää: pentu on luultavasti yleistänyt luottamuksensa eli suhtautuu positiivisesti myös uusiin tilanteisiin.

Koiran lapsuusikä 3–6 kk

Tämä ikävaihe on hyvää aikaa luoda perusta monille koiran myöhemmin tarvitsemille taidoille, sillä tämän ikäinen pentu on miellyttämishaluinen. Pentu pystyy keskittymään paremmin kuin aiemmin, joten koulutushetkiä voidaan lisätä. Pennun vastaanottokyky on hyvä, ja lisäksi tässä iässä koira oppii asioita helposti.

Pennun vanhetessa tekemisen tarve kasvaa, joten voit ohjata sen energiaa antamalla sille tehtäviä, joihin se voi purkaa ylimääräistä tarmoaan. Uusien asioiden opettelun vastapainoksi nuori koira tarvitsee edelleen paljon unta, sillä se oppii asioita parhaiten levänneenä. Pentu on kiinnostunut tutkimaan ympäristöään yhä laajemmin.

Koirat oppivat sisäsiisteiksi yksilöllisesti. Toiset oppivat sisäsiisteiksi jo 4 kuukauden iässä, kun taas toisilla se kestää huomattavasti kauemmin. Noin 4 kuukauden iässä pennun hampaat vaihtuvat ja sen järsimishalut lisääntyvät, sillä ikenet kutiavat ja ovat kipeitä. Pidä pennun saatavilla sallittua pureskeltavaa, kuten leluja ja puruluita. Tavarat, joita et halua pennun pureskelevan, kannattaa laittaa pennun ulottumattomiin.

Murrosikä

7–10 kuukauden iässä koira tulee murrosikään. Koirien murrosikä on joillekin pennulle henkisesti yhtä raskasta aikaa kuin murrosikä ihmisellekin. Hormonit saattavat sekoittaa koiran päätä, ja sen käytös voi muuttua suurestikin. Hajut ja orastava reviirikäyttäytyminen voivat vaikuttaa alentavasti koiran keskittymiskykyyn. Siksi tärkeät taidot kuten luoksetulo ja hihnassa käveleminen kannattaa opettaa jo ennen sitä.

Tavaroiden pureskelu ja tuhoaminen saattavat alkaa uudelleen, sillä koiran tekemisen tarve on suurimmillaan murrosiässä. Ellei nuorelle koiralle tarjota riittävästi puuhaa, se keksii sitä takuulla itse.

Murrosikäinen koira voi käyttäytyä pelokkaasti tilanteissa, joihin se on aiemmin suhtautunut normaalisti. Esimerkiksi tuulessa huojuva kyltti tai omituisesti pukeutunut ihminen saa sen reagoimaan vahvasti. Se voi sännätä pakoon tai haukkua pelkonsa kohteelle. ”Mörköikä” kuuluu kuitenkin koiran normaaliin kehitykseen.

Omistajan tehtävänä on olla tukena koiralle, mutta koiran pelkoa ei saa vahvistaa kiinnittämällä asiaan turhaa huomiota. Jos koiraa vain hieman jännittää, se tottuu, kun tilanteessa vain ollaan. Mutta jos koira selvästi pelkää, se voi tottumisen sijaan oppia pysyvästi pelkäämään kyseistä asiaa. Voimakkaasti pelkäävä koira pitääkin aina viedä tilanteesta heti pois. Muutaman päivän levon jälkeen koiraa aletaan asteittain siedättää pelon kohteeseen: aloitetaan niin kaukaa, että koira on rento, ja tilannetta vaikeutetaan vähitellen koiran tottuessa.

Nartuilla ”mörköikä” ilmenee ensimmäisten juoksujen aikoihin ja kestää n. 4 kuukautta ensimmäisestä juoksuajasta eteenpäin. Urokset tulevat sukukypsäksi n. 8–9 kuukauden iässä. Muutokset urospennun luonteessa eivät ole välttämättä yhtä voimakkaita kuin narttujen, mutta saattavat uroksilla kestää jopa 18 kuukauden ikään. Mörköikään kuuluva liiallinen reagointi jää pois, kun pahin hormonimyllerrys lakkaa.

Useimmat koirat tulevat sukukypsäksi 7–15 kuukauden iässä. Sukukypsyyden lähestyessä etenkin urokset alkavat innokkaasti haistella ulkoa löytyviä toisten koirien jättämiä hajuja, ja nuoren koiran mielenkiinto kääntyy sinusta hajuihin ja vastaantuleviin koiriin.

On erittäin tärkeää, että kontakti koiraan säilyy hajumaailman kiinnostavuudesta huolimatta, joten viisas koiranomistaja opettaakin pennun jo ennen tätä ikää ottamaan pyynnöstä kontaktin omistajaansa.

Kun koira on oppinut jo alle puolivuotiaana hyödyllisiä taitoja ja omaksunut niistä tavan toimia, murrosiän suurin mukanaan tuoma koulutushaaste liittyy koiran motivointiin: palkintojen laatua kannattaa tarkistaa niin, että omistajan kanssa puuhailu on ympäristöäkin mielenkiintoisempaa.

Kun pentu alkaa itsenäistyä, se ei aina taivu omistajansa tahtoon vaan koettaa venyttää sille asetettuja rajoja. Murrosikäinen pentu tuntuu joskus unohtaneen kaiken oppimansa. Silloin on erittäin tärkeää, että pentua kohdellaan päättäväisesti mutta rauhallisesti. Pidä huolta siitä, että vain oikein toimiminen on pennulle kannattavaa. Väärän käytöksen voi jättää huomiotta, mutta silloin on ehdottomasti huolehdittava siitä, ettei pentu saavuta käytöksellään mitään. Pennun on tunnettava, että vaikka olet sen johtaja, olet luotettava ja turvallinen, ja luonasi on mukava olla.

Nuorelle koiralle ei kannata yrittää opettaa uusia asioita silloin, kun sen on vaikea keskittyä. Silloin voidaan kerrata opittua ja yrittää entisestään lisätä koiran motivaatiota oikein toimimiseen.

Kun ensimmäisestä uhmaiästä on selvitty ja ensimmäisestä hormonimylläkästä on kulunut aikaa, huomataan koiran tasaantuneen. Vuoden ikäinen koira on jo selvästi rauhoittunut pentuajoista.

Ennen aikuisuutta koiralle tulee usein vielä yksi murroskausi, joka näkyy etenkin käytöksessä toisia koiria kohtaan. Hormonimyllerrys voi saada nuoren koiran käyttäytymään tavalla, jota muut koirat eivät siedä. Nuoret urokset voivat olla turhan kiinnostuneita nartuista.

Hämmentynyt nuori koira voi myös rähähtää toisille koirille pelkkää epävarmuuttaan. Epävarmuus on myös yleisin syy siihen, että koirat murisevat tai yrittävät purra ihmistä.

Aiemmin kaikkien kanssa toimeen tullut koira voi alkaa käyttäytyä aggressiivisesti samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan, mikä voi yllättää omistajan. Omistajan tulee tässä ikävaiheessa panostaa koiran koulutukseen ja pitää huoli siitä, ettei konflikteja pääse sattumaan. Murrosikäiselle koiralle on tärkeää päästä seurustelemaan hyväluontoisten koirien kanssa.

Usein nuoruuden häiriköinti jää pois koiran aikuistuessa, mutta osa koirista ei enää tämän jälkeen halua olla tekemissä vieraiden, etenkään samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Koiran tulee kuitenkin sietää toisia koiria lenkkipoluilla ja kotinsa ulkopuolella, joten hihnakäytökseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Aikuistuminen

Koiran katsotaan aikuistuvan noin 2–3 vuoden iässä. Kertyneet kokemukset ovat muovanneet koiraa, joten pennun ja nuoren koiran kanssa tehty sosiaalistaminen näkyy nyt. Aikuinen koira ei reagoi enää yhtä voimakkaasti vastaantuleviin uusiin asioihin, sillä se tietää jo kuinka sen tulee käyttäytyä. Myös aikuinen koira tarvitsee koulutusta ja uusien asioiden esittelyä, sillä sen käytös ja luonne muovautuvat edelleen. Pennun ja nuoren koiran kanssa koiraharrastuksia vasta opetellaan, mutta aikuisen koiran kanssa harrastaminen on täysipainoista.

Aikuinen koira tarvitsee virikkeitä siinä missä pentukin.  Vasta hyvin iäkäs koira alkaa olla onnellinen saadessaan vain tarkkailla ympäristöä kaikessa rauhassa, mutta aikuiselle koiralle se ei riitä aktivoinniksi. Päivittäisen liikunnan lisäksi aikuiselle koiralle tulee tarjota mahdollisuutta aivojen ja aistien käyttöön. Ongelmien ratkaiseminen ja uusien tehtävien oppiminen antavat koiran aivoille tekemistä, kun taas esineiden ja ihmisten etsiminen tai muu rodun käyttötarkoitusta vastaava toiminta sallivat koiran käyttää aivojaan ja aistejaan monipuolisesti.

Vanha koira

Rotujen keskimääräisessä eliniässä on suuria eroja, joten vanhuus ja sen mukana tulevat vaivat ilmaantuvat eri roduille eri aikaan. Jättiroduilla vanheneminen voi alkaa jo 6–7 vuoden iässä, kun taas kääpiörodut eivät yleensä osoita vanhenemisen merkkejä ennen 10 vuoden ikää.

Suuret rodut myös elävät keskimäärin lyhyemmän elämän verrattuna pienikokoisiin rotuihin. Koiran vanhenemiseen vaikuttavat myös monet muut asiat, kuten koiran yleiskunto, terveys ja paino. Harmaantuminen on geneettistä, eikä kuonossa olevan harmauden määrästä voi päätellä koiran fyysistä vanhenemista. Koira siirtyy koiranäyttelyissä veteraaniluokkaan täytettyään 8 vuotta.

Jotkut ikääntymiseen liittyvät merkit jäävät helposti omistajalta huomiotta, sillä koiran vauhdin hidastumiseen ja pieniin vanhenemisen mukanaan tuomiin muutoksiin tottuu. Vanhenevaa koiraa täytyy tarkkailla, sillä monen sairauden ja vaivan kohdalla hoitoennuste on aina parempi, kun se havaitaan ajoissa. Vanhenevalla koiralla saattaa olla esimerkiksi nivelrikkoa, joka vaatii säännöllisen kipulääkityksen. Muutokset koiran voinnissa ja käyttäytymisessä voivat olla merkkejä sairaudesta, eivätkä luonnollisia merkkejä vanhenemisesta.

Luopumisen aika

Pitkäkin koiranelämä on ihmiselämän mittakaavassa lyhyt. Parhaassa tapauksessa yhteistä elämää koiran kanssa riittää toistakymmentä vuotta, mutta joskus yhteinen elämä jää vain muutamiin vuosiin tai kuukausiin. Vanhan koiran kanssa ihminen alkaa pikku hiljaa henkisesti valmistautua luopumiseen, mutta nuoren koiran kohdalla koiran poismeno on yleensä suuri järkytys.

Omistaja usein toivoo, että vanha koira vain nukkuisi rauhallisesti pois. Näin käy kuitenkin hyvin harvoin. Omistajan tulee valmistautua siihen, että kun luopumisen aika koittaa, hänen on tehtävä lopullinen päätös siitä, milloin on oikea aika päästää koira pois. On itsekästä pakottaa koira elämään kipujen kanssa vain siitä syystä, että omistaja ei halua luopua koirasta.

Koiran lopettaminen eläinlääkärissä tapahtuu lääkkeiden avulla, eikä koira itse huomaa mitään. Omistaja voi silitellä koiraa samalla saattaen sen rauhallisesti viimeiselle matkalle.

Kuollut koira voidaan haudata, mutta hautapaikka tulee kuitenkin valita siten, että siitä ei koidu haittaa ihmisten tai eläinten terveydelle. Eläinten hautausmaita sijaitsee eri puolilla Suomea, ja niistä monet ovat paikallisten eläinsuojeluyhdistysten ylläpitämiä. Tiedot eläinten hautausmaista löytyvät suoraan paikallisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä, ja tietoa voi olla myös eläinlääkäriasemilla.

Toinen vaihtoehto koiran kuoltua on viedä se tuhkattavaksi pieneläinkrematorioon. Monilla eläinlääkäriasemilla on sopimus tuhkauspalveluista jonkin pieneläinkrematorion kanssa, jolloin eläinlääkäriasema hoitaa sovittaessa eläimen tuhkaukseen lähettämisen lopetuksen jälkeen. Uurnan voi noutaa krematoriosta tai se toimitetaan suoraan kotiin. Tuhkan voi myös jättää laitokseen, joka huolehtii tuhkan hautaamisesta.

Jos koira kuolee yllättäen itsestään ja kuolinsyystä on epäselvyyttä, voi omistaja lähettää koiran joko suoraan tai hoitavan eläinlääkärin kautta tutkittavaksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan. Usein tieto kuolinsyystä helpottaa omistajaa, sekä antaa arvokasta tietoa koiran kasvattajalle.

Kennelliiton Omakoira-palvelussa omistaja voi ilmoittaa koiran kuolemasta ja sen syystä, joka tallentuu koiran tietoihin ja jalostustietojärjestelmään. Antamalla tiedot omistaja voi auttaa rodun terveysominaisuuksien jalostamista.

Teksti: Kennelliitto

Kuvat: Hannu Huttu ja Riikka Holappa