Koiran kipu ja sen hoito

Ihmisen ja koiran kivun aistimiseen ja tuntemiseen tarkoitetut rakenteet ovat samanlaiset. Voidaan siis olettaa, että koira tuntee vastaavaa kipua kuin ihminen tuntisi samassa tilanteessa.

Omistaja voi miettiä, millaista kipua hän itse kokisi ja miten tämä kipu vaikuttaisi hänen omaan käytökseensä ja elämäänsä. Omistaja onkin todettu koiransa kivun parhaaksi arvioijaksi. Koira kun saattaa eläinlääkärin vastaanotolla käyttäytyä aivan toisin kuin turvallisissa kotioloissa. Tällöin eläinlääkärin tehtävänä on kysyä omistajalta oikeat kysymykset, joiden nojalla hän voi päätellä kokeeko koira kipua vai ei.

Kivun näyttäminen ulospäin on kullekin yksilölle ominaista ja riippuu myös eläimen muusta tilasta sekä aikaisemmista kivun kokemuksista. Stressaantunut koira kokee kivun voimakkaampana kuin elämäänsä rauhallisesti suhtautuva lajikumppaninsa.

Tavallisimmin koira osoittaa kivun syrjään vetäytymisenä, ruokahalun laskuna, masentuneisuutena, ärtyneisyytenä, aggressiivisuutena, liikkumishaluttomuutena, ontumisena tai kivuliaan ruumiinosan aristamisena. Koira ei yleensä valita ääneen kokiessaan pitkään jatkunutta, kroonista kipua.

Kipua on monenlaista

Aistimisen kannalta kipu voidaan jakaa kahteen erilaiseen kipuun. On olemassa lyhytkestoinen äkillinen kipu ja pitkäkestoinen krooninen kipu. Molempien kipuaistimus välittyy elimistössä eri hermosyitä pitkin ja niihin vaikuttavat estävät mekanismit ovat erilaiset. Elimistössä on kaikkialla kipua aistivia hermopäätteitä. Näitä on runsaasti mm. ihossa ja ihon vaurioitumisesta syntyvä kipu onkin meille kaikille tuttu. Jos laitamme kätemme kuumalle levylle, vedämme sen heti pois, ennen kuin olemme itse asiassa tajunneet, mitä tapahtui. Kipu syntyy, kun kudokset vaurioituvat, johtuu se sitten ulkoisesta syystä (kuuma levy, kolhaisu) tai sisäisestä syystä (kasvain, tulehdus, nivelrikko).

”Kyllä koira haavansa nuolee”

Aikaisemmin on uskottu, ettei kipulääkityksen antaminen eläimelle ole tarpeen ja saattaa jopa olla vahingollista, kun koira lääkittynä alkaa käyttää kipeää ruumiinosaansa. Tutkimusten valossa mikään ei tue tätä käsitystä, vaan on todettu, että asianmukaisen ja riittävän kipulääkityksen saanut eläin toipuu ilman lääkitystä jäänyttä nopeammin.

Sairaalle ja kipeälle eläimelle on annettava mahdollisuus kivuttomaan ja siten laadukkaampaan elämään, vaikka itse sairautta olisikin mahdotonta parantaa. Tämä koskee muun muassa nivelrikon aiheuttamasta kivusta kärsiviä iäkkäitä koiria, sillä

nivelrikko on merkittävin yksittäinen syy koirien ontumiselle. Nivelrikko kehittyy helposti niveleen, jonka rakenne ei ole alun perin normaali esim. kasvuhäiriön seurauksena. Tällaisia tavallisia kasvuhäiriöitä ovat mm. lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöt, jotka molemmat vähitellen johtavat nivelrikon kehittymiseen. Oireena havaitaan ontuminen ja nivelen jäykkyys. Lattialta nouseminen ei onnistu enää nopeasti ja sohvalle hyppääminen tuottaa vaikeuksia.

Kivun hoidon menetelmät

Eläinlääkäri pystyy vastaanotolla hoitamaan koiran kipua tehokkaasti käyttämällä mm. anestesiaa silloin, kun sen käyttö on tarpeen. Koiralle tehdään monet pienetkin toimenpiteet rauhoitettuna, puudutettuna tai nukutettuna. Se estää koiraa kokemasta ahdistusta ja kipua, joka saattaa vaikeuttaa sen myöhempää käsittelyä. Moni koira ei kivuliaan tai muutoin ikäväksi kokemansa toimenpiteen jälkeen suostu enää astumaan tassullaankaan vastaanoton sisäpuolelle.

Eläinlääkäri voi myös tarvittaessa käyttää nopeasti vaikuttavia pistoksina annettavia kipulääkkeitä. Omistaja voi jatkaa lääkitystä kotona eläinlääkärin määräämillä, suun kautta annosteltavilla tulehduskipulääkkeillä. Tulehduskipulääkkeissä on valinnanvaraa aina hyvänmakuisista nesteistä tabletteihin ja purutabletteihin saakka, joten lääkkeen antamisen vaikeus ei saa muodostua koiran asianmukaisen kipulääkityksen esteeksi. Lue lisää lääkkeen antamisesta.

Koiralle tarkoitetuilla reseptillä saatavilla kipulääkkeillä voidaan lääkitä koiraa tarvittaessa myös pitkäaikaisesti, sillä nykyiset koiralle tarkoitetut lääkkeet ovat turvallisia. Lähes kaikilla on kotona ihmisille tarkoitettuja kipulääkkeitä, joiden antamista koiralle ilman tietoa niiden soveltuvuudesta tai oikeasta annoksesta tulee välttää. Esimerkiksi ibuprofeenia sisältävät ihmisen särkylääkkeet saattavat aiheuttaa koiralle vakavan maksasairauden lyhyenkin annostelun seurauksena. 

Haittavaikutusten pelko on turha kipulääkityksen este silloin, kun käytetään koiran omaa lääkettä. Tulehduskipulääkkeet eivät myöskään tee koirasta tokkuraista, sillä niillä ei ole vaikutusta koiran tajunnan tasoon. Tulehduskipulääkkeiden vaikutus perustuu tulehduksen välittäjäaineiden syntymisen estoon vaurioituneessa kudoksessa. Hoidettaessa voimakasta hetkellistä tai kroonista kipua, koirille voidaan tarvittaessa käyttää myös sellaisia kipulääkkeitä, joilla pyritään keskushermostovaikutukseen.

Kipulääkityksen tukena voidaan käyttää akupunktiota ja fysioterapiaa. Akupunktion teho perustuu sekä lihasten jännitystilan laukaisuun, että kipuaistimusta ehkäisevien mekanismien päälle kytkeytymiseen, kun ihossa ja ihon alla olevia pisteitä ärsytetään.

Fysioterapian avulla taas varmistetaan tukirangan ja lihasten liikkuvuus mm. kroonisissa tukirangan sairauksissa. Jatkuva kipu esim. selkärangassa aikaansaa sen, ettei eläin käytä lihaksiaankaan enää normaalisti ja nekin kipeytyvät tai jopa surkastuvat käytön puutteessa tai hermovaurion seurauksena. Hieromalla ja harkitulla liikunnalla, kuten uimisella, voidaan varmistaa koiran normaalin toimintakyvyn säilyminen. Kroonisen kivun hoito ja pitkäaikaisesta sairaudesta toipuminen ovat pitkään kestäviä prosesseja, joissa tarvitaan hyvää yhteistyötä omistajan ja koiraa hoitavien ammattilaisten välillä.

Koiran kivun syy tulee aina selvittää ottamalla yhteyttä eläinlääkäriin.

Teksti: Nina Menna, eläinlääkäri

Kuva: Ida Lehtonen