Image
koirakuvatfi_20131005_4mg_7380.jpg

Koiran sterilaatio ja kastraatio

Suhtautuminen koiran sterilointiin ja kastraatioon (leikkaaminen) vaihtelee voimakkaasti jopa länsimaisen kulttuuripiirin sisällä. Euroopan alueella leikkaaminen on harvinaisempaa kuin Yhdysvalloissa, jossa lemmikkikoirat leikataan jo pentuina, yleensä ennen 6 kuukauden ikää. Meillä koirat leikataan yleensä vasta 6 kuukauden iän jälkeen.

Toinen ääripää rinnastaa sterilaation ja kastraation korvien ja hännän typistämiseen ja suhtautuu siihen hyvin kriittisesti. Mutta mikä on todellisuus - onko leikkaamisesta koiralle hyötyä vai jopa haittaa?

Kastraation ja sterilaation ensisijaisena tarkoituksena on estää suvun jatkaminen, mutta leikkaamisen avulla voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa myös sairauksia. Uroksen kohdalla vaakakupin positiiviselle puolelle voidaan asettaa kiveskasvainten esiintymisriskin poistuminen. Riski on tosin muutenkin pieni (alle 1 %).

Kastraatio

Kasvaimia yleisempi vaiva, joka voidaan välttää kastraatiolla, on ikääntyvien urosten eturauhasongelmat. Myös perianaalifisteleiden esiintyminen vähenee. Joidenkin tutkimusten mukaan kastraation on jopa todettu vähentävän diabeteksen riskiä, mutta tulokset ovat kiistanalaisia.

Meillä Suomessa tavallisin syy kastraatiolle on uroksen ei-toivottu urosmainen käyttäytyminen eli toisille uroksille uhittelu ja virtsalla merkkaaminen, sekä narttujen kiima-aikoihin ajoittuvat muut käytösongelmat, kuten karkaileminen, ääntely, alakuloisuus, syömättömyys ja astumiskäyttäytyminen. Kastraatiota käytetään myös paljon ihmiseen suuntautuvan aggressiivisen käyttäytymisen hillitsemiseen, mihin sillä ei voi kuitenkaan luvata olevan mitään vaikutusta, sillä kastroinnin vaikutukset näkyvät lähinnä lisääntymiseen liittyvän käyttäytymisen vähenemisenä ja heikkenemisenä.

Negatiivisen vaakakupin ensimmäinen terveydellinen riski on kastroiduilla koirilla esiintyvät kasvaimet. Kastraation on joissakin tutkimuksissa todettu altistavan tietyille kasvaintyypeille.  Joissakin tutkimuksissa kastraation on todettu lisäävän kilpirauhasen vajaatoiminnan ja ikääntyvien koirien dementoitumisen riskiä. Ihan varmaa on, että ylipaino on merkittävä kastraation riskitekijä, johon taas liittyy muita terveydellisiä riskejä, kuten esim. nivelrikko-oireiden paheneminen.

Sterilaatio

Nartun sterilaatiolla voi sanoa olevan selvemmin merkittäviä terveydellisiä etuja. Jalostustietojärjestelmän kuolinsyytilastojen mukaan ikääntyvien narttujen tavallisimpia kuolinsyitä monessa rodussa ovat erilaiset pahanlaatuiset nisäkasvaimet. Jotta sterilaatio vaikuttaisi näiden syntyä vähentävästi, on narttu steriloitava nuorena.  Ensimmäisen kiiman jälkeen suoritetun sterilaation jälkeen riski vähenee merkittävästi, mutta myöhemmin tämä etu menetetään: 2,5 ikävuoden tai 4. kiiman jälkeen suoritetulla sterilaatiolla ei ole enää mitään vaikutusta nisäkasvainten esiintymiseen.

Toinen merkittävä etu on märkäkohdun estäminen. Märkäkohtuun sairastuu noin 23 % leikkaamattomista nartuista ja siihen menehtyy noin 1 %. Jotkut nartut ovat kiimassa useammin kuin 1–2 kertaa vuodessa ja joillakin yksilöillä on voimakkaat valeraskaudet masentuneisuusoireineen ja maidontuotantoineen. Nämä ovat monelle omistajalle liikaa ja narttu steriloidaan. Voidaan pohtia, onko nartun kannalta järkevää ylläpitää pentujen hoivaamiseen tähtäävää hormonitoimintaa, jos käyttäytymisen luonnollista purkukeinoa ei kuitenkaan koskaan sallita.

Myös nartun kohdalla negatiiviselle puolelle asettuu tiettyjen kasvainmuotojen esiintymisriskin kasvu. Kilpirauhasen vajaatoimintariskin väitetään nousevan jopa kolminkertaiseksi, mutta tästä on ristiriitaisia näkemyksiä. Ylipainon ja lihavuuden riski kohoaa ja sen myötä myös ihopoimutulehdusten riski. Tunnetuimpia sterilaation haittavaikutuksia on virtsan pidätyskyvyn heikkeneminen, eli narttu saattaa alkaa tiputtaa virtsaa joidenkin kuukausien tai vuosien kuluttua leikkauksesta. Tämä on myös usein yhteydessä ylipainoon, sillä vatsaontelon lisääntynyt rasvakudos vaikuttaa virtsanpidätyskykyyn heikentävästi. Ylipaino lisää myös ortopedisten ongelmien esiintymisriskiä.

Molemmilla sukupuolilla kastraatio ja sterilointi vaikuttavat turkin laatuun ja määrään, kun leikkaus tehdään vanhemmalle koiralle. Pitkäkarvaisilla roduilla tulee siis varautua siihen, että leikkauksen jälkeen turkin määrä ja pituus kasvavat ja turkki muuttuu pehmeämmäksi, jolloin se vaatii enemmän hoitotoimenpiteitä ja kerää enemmän lunta ja roskia mukaansa.

Nuorelle koiralle tehdyllä kastroinnilla ja steriloinnilla on suuremmat vaikutukset koiran lisääntymiseen liittyvään käyttäytymiseen. Esim. metsästysominaisuuksiin sillä ei ole mitään vaikutusta, ja jos uros on jo oppinut astumaan, kastraatio ei välttämättä poista tätä käyttäytymistä. Leikkausta ja erityisesti sen ajankohtaa harkitessa on kuitenkin hyvä huomioida myös se, että vasta aikuisesta koirasta nähdään, onko sillä jalostuksellisesti jotain annettavaa rodun kannalta. Kaikkien koirien ei tarvitse saada jälkeläisiä, mutta nuorena leikattuja koiria ei voida enää käyttää jalostukseen, vaikka ne myöhemmin osoittautuisivat terveytensä ja luonteensa puolesta siihen sopiviksi.

Teksti: Nina Menna, eläinlääkäri

Kuva: Jukka Pätynen