Varma luoksetulo

Luoksetulo on teknisesti yksinkertainen liike, mutta se on silti käytännössä yksi vaikeimmin koulutettavia asioita. Vaikeudet johtuvat pääasiassa siitä, että on lähes mahdotonta hallita sitä, mikä koiran käytöstä vahvistaa.

Koiralle saattaa olla paljon palkitsevampaa haistella lajikumppanien tai saaliseläinten hajuja kuin tulla syömään vaivainen kuivanappula tai juustonpala. Rankaisulla puolestaan saadaan aikaan vain entistä epäluotettavammin toimiva käskysana (vihje). Miten siis toimia?

Ohjeen voisi antaa lyhyemminkin kuin seuraavassa on esitetty. Mutta tässä tähdätäänkin siihen, että koiralle todella oppisi tulemaan pomminvarmasti pyynnöstä luokse jokaisessa tilanteessa. Se saattaa joskus pelastaa koiran hengen ja on tärkeimpiä asioita, mitä omistaja voi koiralleen opettaa. Jos vaikka et muuten koiraa kouluta, panosta siis edes tähän kunnolla!

Vahvisteiden hallinta

Koira valitsee aina itseään kiinnostavista asioista sen, mitä se pitää mielenkiintoisimpana. Kun kouluttajalla on hallinnassaan se, mitä koira kullakin hetkellä haluaa, on kouluttaminen helppoa. Ilman toimivaa vahvistetta koulutus ei kuitenkaan onnistu.  Vahviste voi olla muutakin kuin syömistä tai leikkiä, nami tai lelu.

Luoksetulon kouluttamista hankaloittaa se, että koiralle oma lajityypillinen käyttäytyminen on yleensä kaikkein palkitsevinta. Lajityypillistä käytöstä on esimerkiksi maan haistelu, joka on varsinkin metsästyskoirille melkein parasta mitä ne tietävät. Lisäksi on erityisen turhauttavaa, kun koira toimii loistavasti sisätiloissa (tyhmähän metsästyskoira ei missään nimessä ole), mutta ulkona koiralta tuntuvat katoavan korvat kokonaan. Mieti, miten voisit hyödyntää haistelun – se on varmasti hyvä palkka!

Mikä on sitten tarpeeksi hyvä ja käytännöllinen vahviste? Vastaus riippuu koirasta ja siitä, mikä kulloinkin on sen mielenkiinnon kohteena. Jotta vahviste olisi koiran mielestä arvokas, vahvisteen täytyy olla parempaa kuin mikään muu kyseisessä ympäristössä. Vahvisteista kerrotaan lisää täällä.

Alkuharjoittelussa tämä on helppo ottaa huomioon valitsemalla ympäristö, jossa ei ole mitään koiraa kiinnostavaa. Lopulta harjoitukset on kuitenkin siirrettävä ulos. Silloin laatu korvaa määrän, eli vaikka sisällä on tehty lukuisia toistoja palkiten nami kerrallaan, ulkona kannattaa tehdä helppo harjoitus, käyttää erityishyvää palkkaa (kipollinen lihaa) ja toistaa näitä kerran pari päivässä esimerkiksi aina ruoka-aikaan. Tärkeää ei ole se, miten kaukana koira on tai mitä se on tekemässä. Tärkeää on ehdollistaa (eli saada koiran mielessä yhdistymään) luoksetulokutsu kunnon vahvisteeseen! Olisiko omalla reagoinnillasi eroa, jos palkkiona on kahden euron kolikon sijaan luksusloma koko perheelle Hawaijilla? Liikahtaisitko edes suosikkisarjasi äärestä tuon kahden euron takia?

Klassinen ehdollistuminen

Ympäristöt ovat joskus niin mielenkiintoisia, että jokaiseen käytännön tilanteeseen ei löydy riittävän hyvää vahvistetta. Onneksi avuksi tulee Pavlovin löytämä klassinen ehdollistuminen: sen avulla luoksetulosta tehdään niin vahva rutiini, että se on kuin refleksi.

Ehdollistuminen on vahvimmillaan silloin, kun yhdentekevä asia tulee juuri ennen merkityksellistä asiaa. Eli suomeksi sanottuna: kun palkkio tulee luoksetulokäskyn (vihjeen) jälkeen välittömästi, eikä vasta useiden sekuntien kuluttua. Mitä lyhyempi on väliaika näiden välillä, sitä nopeammin ja vahvemmin asiat yhdistyvät toisiinsa: neutraali ärsyke saa saman merkityksen kuin merkityksellinen ärsyke eli vahviste. Mieti siis, mitä haluat koiran ajattelevan, kun se kuulee kutsun ”Täällä!”, sillä siitä riippuu, kuinka nopeasti koira myöhemmin reagoi kutsuun ja kuinka nopeasti se juoksee luokse.

Tee näin:

Siirry seuraavaan vaiheeseen vasta sitten, kun harjoitus sujuu monta kertaa peräkkäin ongelmitta.

1.    Aloita harjoittelu nälkäisen koiran kanssa sisätiloissa. Ota käyttöön parhaat herkut, joita koira tietää! Toista valitsemaasi luoksetulovihjettä (esimerkiksi ”Täällä!”) ja anna jokaisen vihjeen jälkeen välittömästi koiralle nami. Huolehdi, että kätesi lähtee liikkeelle namia antamaan vasta vihjesanan jälkeen, koska siitä, että käsi menee taskuun, ei ole tarkoitus tehdä koiralle vihjettä. Luoksetulon täytyy nimittäin myöhemmin toimia, vaikka taskussa ei aina olisikaan namipaloja. Erota siis vihje, koiran toiminto ja palkkio toisistaan huolehtimalla siitä, että nämä toistuvat peräjälkeen, ei yhtä aikaa: vihje > toiminto > palkkio. Alussa, kun ehdollistat vihjesanaa, koira on jo luonasi, joten pääset palkitsemaan välittömästi vihjesanan jälkeen: ”Täällä!” + nami. Pilko herkkupalat aivan pieniksi, jotta saat lyhyessä ajassa useita kymmeniä toistoja tehtyä (pidä harjoittelussa silti taukoja vähintään viiden minuutin välein).

Hyödynnä harjoittelussa ruoka-ajat eli toista ruokakippo kädessäsi luoksetulovihje ja anna annos koiralle. Ei ole väliä, vaikka koira olisi jo valmiiksi luonasi.

2.    Toista harjoitusta 20 eri paikassa ja 20 eri häiriön alaisuudessa siten, että koira on hihnassa ja jo valmiiksi kiinnostunut sinusta. Toistojen määrä on helppo laskea, kun varaat oikean määrän nameja ja pidät kirjaa koulutuspaikoista.

3.    Ala käyttää vihjesanaa ”Täällä!” (tai minkä sanan alun perin valitsitkaan), kun näet koiran jo muutenkin tulevan sinua kohti. Erityisesti alkuvaiheessa kannattaa olla tarkkana, että koira todella tulee perille asti. Käytä vihjesanaa siis vain silloin, kun koira on riittävän lähellä eikä sillä ole mitään muuta mielenkiintoista meneillään.

4.    Jos apunasi on avustajia, voit seuraavaksi harjoitella lavastetussa tilanteessa. Koira voi olla pitkässä liinassa, jolla avustaja voi rauhallisesti pitää koiraa paikallaan sinun siirtyessäsi kauemmaksi. Kun kutsut koiraa, avustaja laskee irti liinasta ja koira saa sännätä perääsi. Avustajia kannattaa olla yksi molemmissa päissä, jolloin vain sinä ja koira liikutte edestakaisin. Harjoituksessa saman ympäristön käyttäminen vähentää riskiä, että koira jäisi matkalla haistelemaan maata. Älä tyrmää koiraa seisomalla ja tuijottamalla sitä kohden, vaan liiku rauhallisesti mieluummin poispäin koirasta.

Herkimmät yksilöt voivat paineistua tuijottamisesta, ja ne alkavat rauhoitella omistajaansa kääntämällä kyljen ja haistelemalla maata. Vähemmän herkät yksilötkin saattavat tulla luokse hitaammin, jos niitä tuijotetaan. Liinalla voi estää ei-toivotun käytöksen eli varmistaa, ettei koira pääse karkaamaan.

5.    Toista samaa harjoitusta, mutta mene avustajien ohi niin että avustajat jäävät koiran juoksureitille ensimmäisessä vaiheessa siten, että he seisovat paikallaan selin koiraan, sitten kääntyneenä koiraan päin, seuraavaksi paikallaan liikkuen ja lopulta kävellen ristiin rastiin reitillä. Näin koirasi oppii olemaan huomioimatta matkalla tapaamiaan ihmisiä.

6.    Lisää harjoituksiin avustajien kilttejä koiria, jotka eivät häiriinny ohi juoksevasta koirasta. Koirat voivat hyvin olla tuttuja, jottei mitään ikäviä yllätyksiä pääsisi käymään.

7.    Lisää etäisyyttä eli kutsu koiraa, kun se on kauempana.

8.    Ota vihje käyttöön lenkillä. Kutsu alkumatkasta koiraa siinä vaiheessa, kun se on jo tulossa kohti. Loppumatkalla voit kutsua myös silloin, kun koirasi ei tee mitään mielenkiintoista. Vaikeuta tilannetta vähitellen. Onnistumiset opettavat koiraa!

Tyypilliset virheet harjoittelussa:

Yleisimpiä virheitä harjoittelussa ovat liian vähäinen toistomäärä, liian vaikea harjoitusympäristö tai se, että käsky (vihje) otetaan käyttöön ennen kuin koira osaa sen kunnolla.

Jos olet jo ehtinyt aiemmin käyttää jotain luoksetulokäskyä opettamatta sitä koiralle kunnolla, helpommalla pääset kun valitset näihin harjoituksiin kokonaan uuden sanan ja opetat sen koiralle kunnolla.

Tässä harjoituksessa tarvittavien toistojen kokonaismäärä on tuhansia, vaikka kysymyksessä olisi oppivainen palveluskoirarotu. Jos puhutaan itsenäisestä metsästyskoirasta, jota kiinnostavat maan hajut enemmän kuin syöminen, toistojen määrä täytyy kaksin- tai kolminkertaistaa.

Usein näkee myös sitä, ettei koiralle opeteta kunnolla vihjesanaa.  Omistaja saattaa esimerkiksi huutaa ”Täällä!”, kun koira juoksee poispäin hänestä. Jos koira ei ole kunnolla sisäistänyt vihjesanaa, vihje saa aivan päinvastaisen merkityksen eli se tarkoittaakin, että juokse poispäin ohjaajasta! Huolehdi siis, ettei epäonnistumisia tule! Eli: järjestä harjoitus koko ajan sellaiseksi, että koira todennäköisesti onnistuu!

Kuulostiko työläältä? Valitettavasti oikoteitä ei kerta kaikkiaan ole, jos tavoitteena on pomminvarma luoksetulo. Tämä on tärkein taito, minkä voit koirallesi opettaa, joten monien suurpiirteisesti opetettujen temppujen sijaan panosta toden teolla tähän.

Teksti: Tuire Kaimio ja Sari Paavilainen, näyttötutkinnon suorittaneet eläintenkouluttajat