Itäsiperianlaika on metsästyskoira, joka on tarkoitettu erähenkiselle metsästäjälle aktiiviseen käyttöön. Ohjattavuutensa ansiosta itäsiperianlaika voidaan kouluttaa eri riistalajeille isännän toiveiden mukaan. Rodun metsästyskäytön painopisteet voivat vaihdella metsästettävän kohteen mukaan, mutta rodulla voidaan metsästää useata eri riistalajia. Suomessa rotua käytetään lukumääräisesti eniten suurriistan eli hirven, karhun, ilveksen ja villisian metsästykseen, mutta edelleen myös pienpetojen ja linnun metsästykseen soveltuvia koiria on populaatiossa.
Itäsiperianlaikat ovat Venäjän Euroopan-puoleisen osan sekä Siperian taigan ammattimetsästäjien luonnonroduista jalostettuja pystykorvaisia metsästyskoiria, joita käytetään ammattimaiseen metsästykseen. Metsästäjien koirat ovat perinteisesti olleet monikäyttökoiria ja sitä ne ovat edelleenkin, sillä alkuperämaassa itäsiperianlaikoja käytetään n. 40 eri riistalajin metsästykseen oravasta Siperian tiikeriin.
Suomen itäsiperianlaikakanta on valtaosaltaan tullut Nikolai Rjasnyj'n kautta ja ensimmäiset itäsiperianlaikat tuotiin Suomeen 1970–1980 lukujen vaihteessa entisen Neuvostoliiton alueelta. Lähes kaikki ensimmäisistä tuontikoirista olivat Rjasnyj’n kasvattamia. Hän suosi vaaleaa, jopa valkoista koiraa. Kauttaaltaan Pietarin alueen koirat ovat hieman kevyempiä rakenteeltaan verrattuna Irkutskin koiratarhan aikaisiin koiriin.
Itäsiperianlaikan rekisteröintimäärät ovat pysyneet hyvin tasaisina viimeisen kymmenen vuoden aikana. Keskimäärin rodun koiria rekisteröidään vuosittain jonkin verran yli 300 yksilöä. Vuonna 2011 itäsiperianlaikoja rekisteröitiin ennätykselliset 422 koiraa. Kotimaisen itäsiperianlaikakannan onneksi rodun alkuperämaa on maantieteellisesti lähellä. Alkuperämaasta on täten saatavilla Suomen kannalle vierassukuisia koiria. Kuitenkin aivan rajan takana lähellä Suomen rajaa on toisaalta paljon sellaisia koiria, joita ei jalostuksellisesti ole enää järkevää tuoda Suomeen
Itäsiperianlaikalla on erittäin tasapainoinen ja vakaa luonne. Kyseessä on myös energinen koira, jolla on erittäin hyvin kehittynyt hajuaisti. Työskennellessään riistalla rotu on hyvin itsenäinen. Käyttäytyminen kotona on rauhallista ja useasti koira viihtyy huomaamattomasti omissa oloissaan. Luonteessa näkyy se, että laika on jo alkujaan suunnattu seuruejahtiin ja useamman koiran käyttöön metsästyksessä. Itäsiperianlaika suhtautuu ystävällisesti ja avoimesti vieraisiin ihmisiin eikä ole yleensä aggressiivinen vieraita koiria kohtaan, mutta tarvittaessa vastaa haasteeseen voimakkaasti. Mikäli itäsiperianlaika on aggressiivinen toiselle koiralle, liittyy siihen useimmiten jokin poikkeuksellinen tilanne kuten reviirin tai saaliin puolustaminen.
Itäsiperianlaikat ovat pääsääntöisesti ulkona viihtyviä koiria. Useimmiten koirat viettävät kotioloissa aikansa ulkona, joko koiratarhoissa tai juoksunaruissa. Itäsiperianlaika on kotioloissa normaalisti rauhallinen eikä hauku turhaan.
Rodun kokonaisvaltainen terveys on erittäin hyvä. Perinnöllisiä sairauksia esiintyy hyvin harvalukuisesti. Itäsiperianlaikojen yleisin vaiva ovat erilaiset allergiat ja iho-ongelmat. Lisäksi tietyissä sukulinjoissa esiintyy epilepsiaa.
Teksti: Suomen Laikajärjestö ry, kuvat: Susanna Kinnunen ja Henna Lyhykäinen