Käyttötarkoitus

Afgaaninvinttikoira on rotuna hyvin vanha; legenda kertoo, että afgaani oli mukana jo Nooan arkissa. Kotimaassaan afgaania käytetään pienten ja keskikokoisten riistaeläinten metsästykseen sekä jonkin verran myös vartiointiin. Koira on metsästäessään täysin itsenäinen ja ihmisestä riippumaton, ja tämä näkyy sen luonteessa vielä nykyäänkin. Afgaanit nauttivat selvästi rotutovereidensa seurasta ja usein afgaanin omistajalla onkin useampi koira kerrallaan.

Afgaani on ulkonäöltään hyvin erikoislaatuinen ja huomiota herättävä. Turkin alla on kuitenkin tyypillinen vinttikoiran perusrakenne. Uroksilla on yleensä enemmän karvaa kuin nartuilla. Nartut saattavat pudottaa pentuiän jälkeen paljonkin karvaa, ja ns. iso satula, peilit ja ratsupaikat ovat niille tyypillisimpiä kuin uroksille. Lisäksi kokovaihtelua on paljon, mutta lähes kaikki afgaanit ovat rotumääritelmän sallimissa rajoissa.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan afgaani on hyvin itsenäinen ja omanarvontuntoinen. Vieraita kohtaan se voi olla pidättyväinen, mutta tavatessaan tuttuja se tervehtii näitä lämpimästi ja riehakkaastikin. Kotona se viihtyy omissa oloissaan, ei pyöri jaloissa eikä koko ajan seuraa ihmistä huoneesta toiseen. Se sopeutuu hyvin myös kerrostaloon eikä ole herkkä haukkumaan. Ulkotarhaan tai pihakoiraksi narun päähän afgaania ei saa laittaa. Afgaani soveltuu hyvin myös lapsiperheeseen, mutta se ei ole varsinaisesti lasten koira. Se ei suostu kiipeilytelineeksi eikä sitä voi antaa pienten lasten talutettavaksi räjähtävän voiman ja riistavietin takia.

Afgaani tarvitsee paljon liikuntaa, ja mielellään sen tulisi saada juosta vapaana päivittäin pitkien lenkkien lisäksi. Itsenäisen metsästäjän luonne asettaa kuitenkin vapaana juoksemiselle rajoituksia ja afgaania kannattaa pitää irti vain turvallisella, mieluiten aidatulla alueella.

Afgaania voi – ja tuleekin – kouluttaa, mutta koulutuksen tavoitteena on ensisijaisesti tapakasvatus ja koiran hallinta. Varsinaista TOKO- tai agility-harrastusta varten on olemassa monia huomattavasti sopivampia rotuja, mutta kyllä näitä afgaaninkin kanssa voi harrastaa, jos tiedostaa rodun erityispiirteet. Afgaania tulee käsitellä määrätietoisesti, mutta hellällä ja rakastavalla otteella. Kovalla kurilla ja alistamisella afgaanin olemuksesta katoaa elämänilo ja ylväys. Afgaanin kanssa pärjää parhaiten kunnioituksella ja oveluudella. Ne ovat usein ilkikurisia, sarkastisia sekä draamaa rakastavia, mikä vaatii omistajalta pitkää pinnaa ja huumorintajua. Pentu ja nuori koira on hyvin pitkäänkin riehakas, mutta vanhempi afgaani on rauhallinen elämänkumppani, joka toimii kuin ajatus.

Turkinhoito

Afgaanin turkinhoito vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Perushoitoon kuuluu, että koko koira pestään ja harjataan säännöllisesti. Lisäksi lenkkien jälkeen turkista joutuu usein irrottamaan risuja ja roskia, ja kurasäällä on tassupesu luonnollisesti tarpeen. Turkin suojaaminen esimerkiksi haalareilla, säärystimillä, tossuilla tai hupulla vähentää työtä merkittävästi ja metsälenkeillä nämä saattavat olla ehdottomia edellytyksiä risujen ja roskien tarttuessa turkkiin helposti. Koira on syytä opettaa pennusta saakka käsittelyyn, jotta turkinhoidosta muodostuu miellyttävä yhdessäolon hetki koiran kanssa.

Yleisimmät asiat terveydestä

Afgaani on varsin terve rotu, jolla ei ole mitään rodulle tyypillisiä sairauksia tai jalostuksesta johtuvia rakenneongelmia. Rodussa esiintyy perinnöllistä nuoruusiän harmaakaihia, mutta tapauksia tulee ilmi hyvin harvoin (alle 1 % tutkituista). Suomalaisten afgaanien silmiä on tutkittu hyvin kattavasti aina 1970-luvulta lähtien eikä kaihi ole päässyt yleistymään. Rotujärjestön pentulistalle otetaan vain ne pentueet, joissa molempien vanhempien silmät on tutkittu ja todettu terveiksi. Hyvän terveystilanteen vuoksi säännöllisille lonkkakuvauksille ei ole ollut tarvetta, mutta niitä on tutkittu rodussa satunnaisesti. Rodun terveyden tilaa seurataan terveyskyselyiden avulla. Afgaanit ovat suhteellisen pitkäikäisiä ja elävät useimmiten 11–13-vuotiaiksi hyväkuntoisina.

Teksti ja kuvat: Suomen Afgaanit - Finlands Afghaner ry

Koko

Seurallisuus

Liikunnallisuus

Turkin vaativuus

Saatavilla olevat pentueet

Tällä hetkellä Kennelliiton pentulistalla ei ole tämän rodun pentueita. Ota yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälitykseen.