Rotu on n. 100 vuotta vanha. Se lienee risteytetty saukkokoirasta ja paikallisista terrieriroduista. Tarkoituksena oli kehittää suurikokoinen, metsästykseen soveltuva terrieri. Pyrkimyksessä onnistuttiin, mutta ajan mittaan on "airiksen" monipuolisuus päässyt oikeuksiinsa. Kotimaassaan Englannissa, kuten useassa muussakin maassa, sitä pidetään lähinnä seurakoirana, jonka kanssa voi harrastaa koiraurheilun eri lajeja. Suomessa "airis" luetaan palveluskoiraksi. Englantilaisista koiraroduista se on ainoana hyväksytty myös Saksassa palveluskoiraksi. Esim. Hollannissa ja Yhdysvalloissa sitä käytetään myös metsästykseen.
Koska airedalenterrieri on kookas ja vahva, sitä on koulutettava. Opetus on aloitettava pienestä pitäen. Pikkupentu oppii aluksi leikin varjolla. "Airis" oppii nopeasti ja muistaa oppimansa, mutta se on aktiivinen koira, joka saattaa toimia omapäisesti ja vaatii kouluttajaltaan kärsivällisyyttä.
Terrierin sisu tulee näkyviin, jos muut koirat hyppivät nenille. "Airis" ei yleensä aloita tappelua, mutta sellaiseen joutuessaan se ei anna periksi. Se tarvitsee järkevän kasvatuksen ja toimintaa, myös aivojumppaa. Itsenäisyys näkyy siinä, ettei sen aina tarvitse tulla kysymään, mitä tehdään, se osaa itsekin päättää.
Airedalenterrieri on tunnetusti lapsiystävällinen koira. Se on itsekin luonteeltaan vähän lapsellinen ja lasten aivoitukset ovat sen mielestä hauskoja. Sillä on pitkä pinna, sen on hyvin vaikea uskoa ihmisestä mitään pahaa. Se on ikuinen optimisti ja aina hyvällä tuulella. Moni pieni lapsi onkin oppinut kävelemään pitäen kiinni "airiksen" karvoista. Mitään lastenleluja ne eivät silti ole.
Airedalenterrierillä ei ole karvanlähtöä. Turkki on karkea, ja kun se kammataan silloin tällöin ja trimmataan säännöllisesti, n. 2 kertaa vuodessa, siitä ei lähde kotiin karvaa.
Rotu on perusterve, jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan, että silmät, kyynärnivelet ja lonkat ovat tutkittu. Eläinlääkäreille ne ovat suosikkipotilaita, mukavia käsitellä eivätkä turhia sairastele.
Airedalenterrieri on ystävä, jolla on karkea kuori, mutta jalo sydän. Se on todellinen kaveri jokaiselle perheenjäsenelle. Se on koirista parhaimpia, mikäli ansaitset sen luottamuksen ja arvostuksen.
Rahan lisäksi koiranomistaja tarvitsee aikaa ulkoiluttamiseen ja muuhun päivittäiseen hoitoon. Airiksen ulkoiluttamisen tulisi olla reipasta lenkkeilyä 2-3 kertaa päivässä, eikä mitään nurkan takana pistäytymistä.
Teksti ja kuvat: Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y.