Paimenkoira
Kestävä ja ketterä paimenkoira, joka työskentelee haukkuen. Erittäin hyödyllinen paimennettaessa tai ajettaessa karjaa laitumilla, vuorilla tai etsittäessä kadonneita lampaita. Luonteeltaan erittäin valpas ja ottaa vieraat aina innokkaasti vastaan olematta aggressiivinen. Metsästysvietti ei ole voimakas. Iloinen, ystävällinen, utelias, leikkisä ja peloton.
Islanninlammaskoira on terve rotu, jolla ei ole tavanomaista enempää todettuja perinnöllisiä sairauksia. Yleensä koirat ovat hyvin pitkäikäisiä, eikä 14-15 vuoden ikään ehtineet koirat ole harvinaisuuksia, vanhimmat islanninlammaskoirat ovat eläneet yli 20-vuotiaiksi, useita hiven alle. Rokotuksia lukuun ottamatta islanninlammaskoira harvoin tarvitsee käydä eläinlääkärillä. Ihottumat, allergiat, korvatulehdukset yms. ovat harvinaisia, vaikka toki esim. pitkäkarvaiset ovat alttiita kesäisille märkäisille tulehduksille, jos ovat kovin innokkaita järvessä läträäjiä. Rodun keski-ikää laskee eniten se, että rotu on kohtuullisen herkkä onnettomuuksille, osittain paimennusvaiston ja vilkkauden seurauksena moni islanninlammaskoira on kuollut jäätyään auton alle.
Islanninlammaskoiran karvapeitteessä on kaksi muunnosta: lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen. Molemmissa muunnoksissa turkki on kaksinkertainen, tiheä ja erittäin säänkestävä ja itsestään puhdistuvaa tyyppiä. Turkinhoidoksi riittää harjaaminen ja pesu tarvittaessa.
Islanninlammaskoirat ovat erinomaisia retkeilijän kavereita. Myös paimenkoiran vaistot ovat rodussa säilyneet, joten islanninlammaskoirasta voi saada koulutettua apurin eläinten kuljetukseen tms. Hyvä koulutettavuus tekee niistä lisäksi erinomaisia harrastuskoiria. Islanninlammaskoira on erinomainen perhekoira, tosin yksinolo pitää opettaa pienestä pitäen, jottei siitä muodostu ongelmaa, sillä islanninlammaskoira olisi mieluiten aina omien ihmistensä parissa.
Teksti ja kuvat: Islanninkoirat ry