Käyttötarkoitus

Lunnikoira on ikivanha norjalainen rotu. Pohjois-Norjan rannikolla on käytetty erikoisia, pieniä koiria lunnilintujen metsästykseen vuosisatojen ajan jo 1300-luvulta lähtien. Nämä koirat olivat rakenteeltaan erityisen notkeita ja riittävän pienikokoisia tunkeutuakseen lunnien pesiin. Niillä on myös ylimääräisiä varpaita, joista on apua tasapainoilussa jyrkillä, korkeilla kallioilla. Koirat pysyttelivät isäntien lähituntumassa ja noutivat munia ja eläviä lintuja pesistään.

 Nykyisin lunnikoirat ovat puhtaasti seurakoiria, koska lunnit ovat rauhoitettuja.

Luonne ja käyttäytyminen

Lunnikoira on luonteeltaan valpas, eloisa ja itsepäinen. Vieraiden tulosta se ilmoittaa erikoisella haukullaan, muttei ole aggressiivinen. Vieraita kohtaan se on pidättyväinen. Lunnikoiralla ei ole erityistä miellyttämisenhalua ja ”pehmeys” kuuluu sen luonteenpiirteisiin. Se on yleisesti ottaen sopuisa ja tulee helposti toimeen perheen muiden eläinten kanssa. Rodun alkukantaisuus ilmenee heikkona paineensietokykynä. Lunnikoira ei juurikaan kestä fyysistä pakottamista, mutta on nopeaoppinen palkitsevalla koulutustavalla. Monella lunnikoiran omistajalla on myös kokemusta koiransa varastelutaipumuksista. Mielellään lunnikoira nappaa mukaansa syötävää ja kiikuttaa sen piiloihinsa. Lunnikoirat oppivat myös muita rotuja hitaammin sisäsiisteiksi joten omistajalta vaaditaan kärsivällisyyttä.

Yleisimmät asiat terveydestä

Rodulla esiintyy harvoin rakenteellisia sairauksia, mutta rodulla on alttius intestinaali lymfangiektasiaan, joka on suolistosairaus.

Turkinhoito

Turkinhoito on helppoa. Karkeahkolla peitinkarvalla ja pehmeällä pohjavillalla varustettu lyhyehkö turkki on likaa hylkivä. Tarvittaessa pesu ja harjaus tai kampaus silloin tällöin riittävät.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Rotu soveltuu ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta pitävälle ihmiselle, jolla on jonkun verran koirakokemusta. Lunnikoira ulkoilee mielellään pitkiäkin lenkkejä eikä sovi pelkäksi ”sohvaperunaksi”.

Muutama harrastaa mm. agilitya ja verijälkeä lunnikoiransa kanssa.  Varsinaista kilpakoiraa hakevan kannattaa hankkia joku muu rotu. Lunnikoiran saa oppimaan asioita lempeällä koulutuksella, mutta  sen toimintavarmuus saattaa vaihdella päivittäin. Suomessa on varsin tasokkaita näyttelykoiria.

Teksti ja kuvat: Suomen Lunnikoirayhdistys ry ja Hanna Laukkanen ja Raili Bloigu

Koko

Seurallisuus

Liikunnallisuus

Turkin vaativuus

Saatavilla olevat pentueet

Tällä hetkellä Kennelliiton pentulistalla ei ole tämän rodun pentueita. Ota yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälitykseen.