Labradorinnoutaja

Käyttötarkoitus

Labradorinnoutaja on maailman suosituin koirarotu. Labradorinnoutajat ovat erittäin monipuolisia käyttökoiria. Ne on jalostettu metsästyskoiraksi, jota käytetään noutavana koirana vesilinnustuksessa, mutta myös muun pienriistan talteen ottamisessa sekä haavoittuneen, loukkaantuneen riistan jäljestämisessä. Rodun monipuolisuudesta kertoo, että labradorit toimivat myös opaskoirina, huume- ja pommikoirina, terapiakoirina, liikuntavammaisten avustajakoirina, sienikoirina sekä monenlaisissa muissa haju- ja etsintätehtävissä. Suurin suosio rodulla maailmanlaajuisesti ajatellen on kuitenkin seurakoirana.

Luonne ja käyttäytyminen

Labradorinnoutaja on rotuna erinomainen perhekoira. Labradorinnoutajan luonne on yksi sen tavaramerkki mikä tekee siitä monipuolisen käyttökoirarodun, mutta myös miellyttävän seurakoiran ja kumppanin.

Luonteeltaan labradorinnoutaja on ystävällinen, lapsirakas, iloinen ja uskollinen. Labradorit ovat aktiivisia ja toiminnanhaluisia koiria, jotka ovat onnellisimmillaan vedessä ja ulkona työskennellessään. Labradorinnoutaja nauttii erilaisista toiminnoista ja niiden kanssa kilpaillaan menestyksekkäästi niin noutajien omissa metsästyskokeissa kuin myös monissa muissa koemuodoissa, kuten jäljestys-, palveluskoira-, raunio- ja tottelevaisuuskokeissa.

Kolmea eri väriä edustava (keltainen, musta ja ruskea) labradori on suhteellisen suurikokoinen koira aikuisena, urosten säkäkorkeus on keskimäärin 56-57 cm ja narttujen 54-56 cm. Henkinen kehitys on usein hidasta, kuten monen muunkin suurikokoisen koirarodun, ja urokset saattavat olla aikuisia vasta 3-4-vuotiaina. Toisaalta koira säilyy vanhuuteensa saakka oppimiskykyisenä ja saattaa intoutua seniori-ikäisenäkin uusista asioista. 

Yleisimmät asiat terveydestä

Labradorinnoutaja on suhteellisen perusterve koirarotu, joka on hyvin peruskoiramainen olemukseltaan eikä sen rakenteessa ole sairauksille tai lisääntymiselle altistavia anatomisia piirteitä. Rodun yleisimmät terveysongelmat ovat atopia ja erilaiset luusto-ongelmat.

Jalostukseen käytettäviltä koirilta tulee tutkia lonkkanivelet ja kyynärnivelet röntgentutkimuksella sekä silmät silmätarkastuksessa.

Turkinhoito

Turkinhoito on äärimmäisen yksinkertaista, vain harjaus ja pesu tarvittaessa. Labradorinnoutajalta lähtee karvaa jonkin verran koko ajan ja kaksi kertaa vuodessa on suurempi karvanlähtö jolloin turkki uusiutuu. Trimmausta labradorinnoutaja ei tarvitse lainkaan.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Labradorinnoutaja on erittäin monipuolinen koirarotu. Se soveltuu erinomaisesti niin perhekoiraksi kuin käyttö- ja harrastuskoiraksikin. Labradorinnoutaja on jalostettu metsästyskoiraksi, mutta se voi elää onnellista koiranelämää ilman metsästyskäyttöä. Pelkäksi sohvakoiraksi labradori ei kuitenkaan sovi sen aktiivisen luonteen vuoksi. Labradorinnoutaja tarvitsee riittävästi liikuntaa ja myös aivotyöskentelyä.

Muuta

Kilpailumuotojen perusteella labradorit ovat eriytyneet ns. näyttely- ja metsästyslinjaisiin. Vaikka useimmissa maissa ihanteena pidetäänkin koiraa, jossa yhdistyvät rotutyypillinen ulkomuoto ja hyvät käyttöominaisuudet, II maailmansodan jälkeen rodussa tapahtuneen kahtiajakautumisen vuoksi metsästyslinjaisten labradorien kasvatus on eriytynyt muista labradoreista. Nykytyypit eroavat toisistaan niin ulkomuodoltaan ja luonteeltaan kuin myös käyttötavoiltaan, mutta koska rodussa on edelleen käyttökoevaatimus muotovalionarvoa varten, ja näyttelypalkintovaatimus käyttövalionarvoa varten, ei aivan täydellistä jakaantumista "show" ja "field trial" -tyyppiin ole tapahtunut Suomessa. Näyttelylinjaiset koirat saattavat kilpailla menestyksekkäästi metsästyskokeissa, mutta ei päinvastoin. Suurin osa “tavallisista” labradoreista pärjää jokamiehen metsästyksessä, jossa syksyisin käydään muutamia kertoja lintumetsällä, mutta aktiivimetsästykseen ja kilpailemiseen käytetään metsästyslinjaisia labradoreja. Suomessa labradori rotuna onkin hyvin monipuolinen harrastuskoira, joka täyttää seurakoiravaatimuksetkin erinomaisesti.

Teksti ja kuvat: Labradorinnoutajakerho ry