Käyttötarkoitus

Alunperin novascotiannoutaja on jalostettu metsästyskoiraksi, houkuttelevaksi noutajaksi. Se noutaa ohjatusti lintuja ja pienriistaa esim. jäniksiä ja kaneja. Novascotiannoutaja on myös hyvä jäljestäjä, joten sitä voi käyttää myös haavoittuneen riistan jäljittämiseen.

Novascotiannoutajan synty ajoittuu 1860-luvun Kanadaan, Nova Scotian niemimaalle, jossa metsästäjät olivat havainneet kettujen tavan saalistaa lintuja houkuttelemalla ne lähietäisyydelle. Houkutteleminen perustuu osaksi ketun syöksähtelevään liikkumiseen rannalla, osaksi sen ulkonäköön, punaiseen väriin ja tuuheana heiluvaan häntään.

Noutaja, joka juoksee, hyppii ja leikkii rantaviivan tuntumassa aivan sorsien näkyvillä, katoaa ajoittain näkyvistä ja ilmestyy jälleen. Metsästäjä pysyttelee piilossa ja heittää koiralle keppejä tai palloa, jotta se liikkuu oikealla tavalla. Koiran leikkisä toiminta herättää sorsien uteliaisuuden ja houkuttelee ne ampumaetäisyydelle, minkä jälkeen koira noutaa kuolleet ja haavoittuneet linnut.

Rodun erityinen ominaispiirre on sisällytetty rodun englanninkieliseen nimeen Nova Scotia Duck Tolling Retriever, sillä ’to toll’ on keski-englannissa merkinnyt houkuttelua ja siitä tulee myös rodun lempinimi ”tolleri”.

Tolleri on erittäin monikäyttöinen ja aktiivinen koira, jonka kanssa voit puuhata lähes mitä tahansa. Tollerin kanssa voi melkeinpä mennä suoraan metsästä näyttelykehään, koska sen turkki on melko helppohoitoinen. Turkkia ei trimmata näyttelyjä varten, vaan korvat ja tassut siistitään. Näyttelyiden, metsästyksen sekä rodunomaisten taipumus- ja metsästyskokeiden lisäksi tolleri soveltuu moneen muuhunkin lajiin harrastuskaveriksi.

Rotu on noutajaroduista pienin, kevytrakenteisin ja ketterin, joten se sopii hyvin agilityyn ja flyballiin. Sillä on kilpailuoikeudet palveluskoirakokeisiin ja se käy kaveriksi myös verijäljelle, tottelevaisuuskokeisiin, vesipelastukseen sekä moneen muuhunkin lajiin ja harrastamiseen. Olipa lajisi sitten mikä tahansa, niin tollerista saat innokkaan treenikaverin.

Tollerin kouluttaminen vaatii määrätietoisuutta ja johdonmukaisuutta. Se oppii mielellään uutta ja sisäistää asiat nopeasti. Sen kouluttaminen vaatii kuitenkin kekseliäisyyttä, sillä se on usein lyhytjännitteinen ja herkkätunteinen ja se saattaa kyllästyä helposti asioiden toistamiseen. Tolleri on usein myös sitä mieltä, että se tietää asiat paremmin kuin kouluttaja. Tollerin kanssa työskentely vaatii omanlaisensa huumorintajun. Positiivisella vahvistamisella (eli palkkaamalla oikeasta käytöksestä), sääntöjen ja hellyyden tasapainottamisella luo hyvän ja kestävän suhteen tollerin kanssa.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan: ”Erittäin älykäs, helposti koulutettava ja hyvin kestävä. Vahva ja taitava uimari, synnynnäinen ja sisukas noutaja sekä maalla että vedessä. Koira säntää liikkeeseen heti saadessaan pienimmänkin merkin siitä, että sen odotetaan noutavan jotakin. Suuri noutohalu ja leikkisyys ovat välttämättömiä ominaisuuksia novascotiannoutajan työssä.”

Novascotiannoutaja on erittäin seurallinen, älykäs, reipas, valpas, päättäväinen ja vilkas. Se on hyvin kestävä ja helposti koulutettava. Synnynnäinen ja sisukas noutaja sekä maalla että vedessä, vahva ja taitava uimari. Työskennellessään se muistuttaa kettua syöksähdellessään pää miltei selkälinjan tasolla ja runsashapsuinen häntä jatkuvassa liikkeessä. Luonteeltaan tolleri on yhtä aikaa sekä herkkä että itsepäinen, ja sen kasvatus vaatii määrätietoisuutta ja selkeitä rajoja. Toimintatarmonsa vuoksi tolleri ei sovi pelkäksi seurakoiraksi. Tollerin herkkyys on aina otettava koulutuksessa huomioon, ja hyvän suhteen luominen vaatiikin taitavaa sääntöjen ja hellyyden tasapainottamista.

Tolleri on luonteeltaan omiaan rakastava, lempeä ja aktiivinen ja sen kuuluu suhtautua kaikkiin ihmisiin hyväntahtoisesti. Oma perhe on tollerille se kaikkein tärkein ja vieraat ihmiset ovat monelle tollerille täysin yhdentekeviä. Tolleri voi siis olla pidättyväinen vieraita kohtaan, mutta se ei saa olla arka tai aggressiivinen.

Rodun jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO) todetaan seuraavaa: ”Novascotiannoutajalta vaaditaan leikkisyyttä, jotta koira voi työskennellä rodulle ominaisella tavalla houkutellessaan lintuja. leikkisyys ilmenee niin arjessa kuin työssäkin. Rodun edustajat ovat erinomaisia harrastuskoiria, kunhan omistajat muistavat hyväksyä leikkisyyden joskus mukanaan tuoman suoraviivaisuuden puutteen taikka koirien suoritteisiin lisäämät ylimääräiset huumorielementit. Kaiken kaikkiaan novascotiannoutaja on persoonallinen kokonaisuus, jossa yhdistyy monenlaisia ja jopa vastakkaisia piirteitä. Toisaalta novascotiannoutaja on intensiivinen toimija, toisaalta taas suuri elämästä nautiskelija.”

Yleisimmät asiat terveydestä

Tollereilla tunnetaan useita sairauksia, joista osan tiedetään olevan perinnöllisiä ja osaa epäillään perinnöllisiksi. Sairauksista useimmat esiintyvät myös muissa noutajaroduissa, joten tolleri ei ole muita noutajia sairaampi, mutta ei terveempikään rotu. Monet sairaudet voidaan selvittää geenitestein, silmäpeilauksin tai röntgenkuvaamalla.

Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy tollereilla jonkin verran. Kyynärnivelen dysplasia on tollerilla harvinaisempi kuin muilla noutajilla.

Perinnöllisistä silmäsairauksista esiintyy jonkin verran RD:tä (verkkokalvon kehityshäiriö)ja HC:tä (harmaakaihi). PRA:han (verkkokalvon surkastuma) sairastuvista koirista on geenitestauksen avulla päästy hyvin eroon. CEA (kovakalvon ja suonikalvon kehityshäiriö)  

Tollereilla on myös perinnöllisiksi epäiltyjä autoimmuunisairauksia kuten A/M (arthritis/meningitis eli nivel- tai aivokalvontulehdus), addisonin tauti (lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta johtuvaa tautitila), hypothyroidismi (kilpirauhasen vajaatoiminta), SLE (systemic lupus erythematosis) ja lymfödeema (ilmenee kuumeiluna, ontumisena ja takajalkojen nivelten turpoamisena).

DE eli degeneratiivinen enkefalopatia on neurologinen sairaus joka on luonteeltaan etenevä ja sairaudella on usein kohtalokkaat seuraukset. Siihen ei ole olemassa lääkehoitoa. Degeneratiivinen enkefalopatia diagnosoidaan magneettikuvista, missä näkyy sairaudelle tyypilliset muutokset aivoissa.

Muita tollereilla esiintyviä yksittäisiä sairauksia ovat esimerkiksi sydänviat, maksa- ja munuaissairaudet, syövät sekä chondrodysplasia eli luuston kehityshäiriö (kääpiökasvuisuus).

Turkinhoito

Tollerin kanssa voi melkeinpä mennä suoraan metsästä näyttelykehään, koska sen turkki on melko helppohoitoinen. Turkki tulee kuitenkin harjata säännöllisesti, ettei pääse muodostumaan takkuja. Takkuja muodostuu helposti pitkiin korvakarvoihin ja "villahousuihin". Turkki pestään, jos se on oikeasti likainen. Turkkia ei tarvitse trimmata erityisemmin edes näyttelyitä varten, vain korvat ja tassut siistitään.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Tolleri sopii metsästäjälle tai aktiivista harrastuskoiraa etsivälle henkilölle. Ihan pelkäksi sohvakoiraksi tästä rodusta ei ole sen toimeliaan luonteen vuoksi. Jos se ei saa riittävästi aktiviteetteja, se kehittää niitä itse. Kouluttajalta tolleri vaatii kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Se on helposti koulutettavissa, mutta sillä on usein myös oma mielipide asioista. Tolleri sopii myös lapsiperheeseen, kunhan lapselle opetetaan eläimen käsittely huolella.

Muuta

Novascotiannoutaja on noutajaroduista pienin. Se on voimakas, tiivis, tasapainoinen ja lihaksikas koira, jolla on keskivahva luusto. Täysikasvuinen uros on säkäkorkeudeltaan noin 48-51 cm ja narttu 45-48 cm. Tollerin tulee olla aavistuksen verran korkeuttaan pidempi ja raajojen pituus vastaa rungon syvyyttä.

Tollerin alkuperää ei tunneta tarkkaan, mutta todennäköisintä on, että se on kehittynyt läheisen Newfoundlandinsaaren noutajien sekä eurooppalaisilta kauppiailta saatujen spanieleiden kautta. Punainen väri on tarinan mukaan saatu irlannin settereiltä. Joidenkin uskomuksien mukaan myös jokunen kultainen noutaja ja farmicolliekin on laittanut geeninsä mukaan sekoitukseen. Kooikerhondilla epäillään myös olevan myös osansa tollerin kehityksessä.

Virallisesti rotu tunnustettiin vasta reilut 70 vuotta sitten. Rodun ensimmäiset edustajat rekisteröitiin Kanadassa vuonna 1945 ja FCI:n hyväksynnän rotu saavutti vuonna 1982. Suomeen ensimmäiset punaturkit tulivat vuonna 1985. Nykyään Suomessa rekisteröidään vuosittain 300-400 novascotiannoutajaa.

Teksti: Novascotiannoutajat ry

Koko

Seurallisuus

Liikunnallisuus

Turkin vaativuus

Saatavilla olevat pentueet

Tällä hetkellä Kennelliiton pentulistalla ei ole tämän rodun pentueita. Ota yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälitykseen.