Käyttötarkoitus

Norwichin- ja norfolkinterrierin historia on yhtenäinen aina vuoteen 1964 asti, jolloin rodun sisällä esiintyneet kaksi tyyppiä, pystykorvainen ja luppakorvainen, erotettiin virallisesti omiksi roduikseen. Ensimmäiset norfolkinterrierit Suomeen tuotiin vuonna 1972.

Norfolk on osoittautunut soveltuvaksi mitä erilaisimpiin olosuhteisiin. Nykyään, vaikka useimmat asuvat kaupungeissa, norfolkin tulisi yhä pystyä täyttämään rotumääritelmän vaatimukset mitä tulee metsästysominaisuuksiin. Norfolkki on olemukseltaan metsästyskoira ja terrieri eikä sylikoira ja kääpiö.

Luonne ja käyttäytyminen

Norfolkinterrieri on pieni ja tanakka, eloisa ja peloton. Sillä on vielä tallella metsästysvaistoa ja varma luonne. Se on kiltti ja seurallinen, mutta vaatii omistajaltaan määrätietoisuutta kasvatuksessa, sillä älykkään luonteensa vuoksi saattaa käydä niin, että se kietoo ihmisen pikku tassunsa ympärille ja voi olla melko häikäilemätön saavuttaakseen päämääränsä.

Sen tärkeimmät ominaisuudet ovat sisukkuus ja kestävyys, uskollisuus isännälleen sekä viehättävyys. Se on hellyydenkipeä ja kohtalaisen tottelevainen. Sen tulisi pysyä niin pienenä kuin rotumääritelmä vaatii. Ennen kaikkea se on huomattava persoonallisuus, joka on luonteenomaista rodulle. Luonne ei saa koskaan tulla vähemmän tärkeäksi kuin ulkonäkö.

Norfolkinterrieri on terriereistä pienimpiä (ihannekorkeus n. 25 cm ja paino 5-8 kg), mutta ei suinkaan luonteeltaan. Se on peloton ja ulospäin suuntautuva. Se rakastaa omistajaansa kiihkeästi ja puolustaa tätä viimeiseen asti. Toisaalta se on heti valmis lähtemään autoajelulle vaikka täysin vieraan matkaan. Autossa ja kotona se käyttää mahdollisimman korkeita paikkoja istuiminaan. Norfolkki istuu mielellään sylissä lellittävänä ja palkitsee rapsuttajansa ylitse pursuavin suukoin.

Turkinhoito

Norfolkin turkki on suoraa, karkeaa ja vettähylkivää. Koira on trimmattava säännöllisesti pari kolme kertaa vuodessa, jolloin siitä ei lähde karvaa.

Yleisimmät asiat terveydestä

Norfolkit ovat yleensä pitkäikäisiä ja säilyvät vanhaksi asti pirteinä ja leikkisinä. Norfolk on suhteellisen terve rotu. Ikääntyvillä norfolkeilla saattaa esiintyä sydämen vajaatoimintaa, joka joissakin tapauksissa vaatii lääkitystä. Kasvattajat pyrkivät ottamaan tämän huomioon jalostuksessa. Nykyään jalostukseen käytettäviltä koirilta yhä systemaattisemmin tutkitaan sydän. Kasvattajat tutkituttavat jalostuskoiriaan myös harmaakaihin ja polvilumpioluksaation varalta, vaikka kumpikaan sairaus ei ole rodussa muutamaa tapausta lukuun ottamatta ongelmana.

Muuta

Norfolkkeja tänä päivänä kasvattaa pieni mutta innostunut ja määrätietoinen kasvattajajoukko. Aktiivisia rodun kasvattajia on vain kymmenkunta. Rotua rekisteröidään noin 100 pentua vuodessa. Kaikki kasvatustyö tapahtuu Suomessa kotioloissa, ammatikseen koiria kasvattavia kenneleitä ei ole.

Rotu on kokonsa, helppohoitoisuutensa ja luonteensa takia hyvin suosittu ja pentua voi joutua odottamaan kauan, mutta ainahan hyvää kannattaa odottaa.

Teksti: Suomen Norwichin- ja Norfolkinterrierit ry

Koko

Seurallisuus

Liikunnallisuus

Turkin vaativuus

Saatavilla olevat pentueet

Tällä hetkellä Kennelliiton pentulistalla ei ole tämän rodun pentueita. Ota yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälitykseen.