Pomeranian

Käyttötarkoitus

Pomeranian kuuluu "saksanpystykorvaperheeseen", jossa on 5 eri kokoversiota. Pomeranian on näistä pienin, ja säkä 18-22 cm ideaalin ollessa kuitenkin käytännössä tänä päivänä ennemmin koon ylärajoilla kuin ihan alarajalla. Nämä pienet saksalaiset pystykorvat ovat olleet hälyttäviä pihavahteja. Englannin kuningatar Viktorian kasvatustoiminnan myötä niiden suosio seurakoirina kasvoi ympäri Euroopan.

Luonne ja käyttäytyminen

Rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan jotkut yksilöt ovat herkkähaukkuisia. Rotu on erittäin helposti koulutettavissa, älykäs, yhteistyö- ja kontaktinhaluinen. Pomeranian kiintyy erittäin lujasti omiin ihmisiin. Se pysyy yleensä omassa kotipiirissään, eikä ole taipumusta lähteä yksin vaeltelemaan.

Yleisimmät asiat terveydestä

Rotu on perusterve ja pitkäikäinen. Yleisin vaiva on Alopecia X, tuntemattomasta syystä johtuva karvanlähtö, joka ei kuitenkaan yleensä haittaa koiran elämää muutoin kuin koiran kaljuuntumisella, sekä patella luksaatio, polvilumpion sijoiltaanmeno.  Joitakin epilepsatapauksia on myös esiintynyt, sekä vähemmässä määrin trakea kollapsia (henkitorvi painuu kasaan) ja sydänvikoja.

Turkinhoito

Kaksinkertainen karva, joka muodostuu karheasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Harjaus viikottain, karvanlähtöaikaan useammin. Pomeranian vaatii säännöllistä pesua, jotta turkki pysyy hyvässä kunnossa, sekä aina näyttelyyn. Pomeranian myös trimmataan näyttelyihin siistimällä tassut, korvat ja muotoilemalla se kauttaaltaan pyöreän malliseksi.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Pomeranian sopii ihmiselle, jolla on aikaa koiralle. Se ei viihdy yksin eikä eristettynä. Koira rakastaa ulkoilua, lenkkeilyä ja kaikenlaista touhuilua oman perheen kesken. Se seuraa koko ajan perässä ja osallistuu kaikkeen. Tämän rodun koiraa ei voi sulkea tarhaan yksin elämään.

Muuta

Pomeranianilla on paljon eri värejä (pääasiassa Suomessa oranssi, oranssisoopeli, creme, cremesoopeli, musta, black&tan, kirjava sekä valkoinen), ja näyttelyissä kaikki värit arvostellaan yhdessä.

Teksti: Pienpystykorvat ry, kuva: Jukka Pätynen