Amerikanakitaa on alun perin käytetty taistelu- ja metsästyskoirana, joka myös vartioi omaa elinpiiriään. Nykyisin rotu toimii lähinnä seurakoirana, joka kiintyy voimakkaasti perheeseensä. Amerikanakitaa ei suositella pidettäväksi täysin ulkokoirana.
Amerikanakita on sopiva monenlaiseen harrasteluun, mutta tavoitteelliseen kisaamiseen se ei ehkä ole paras valinta. Tällä hetkellä rodun yleisimpiä harrastusmuotoja ovat näyttelyt, jäljestäminen sekä rally-toko.
Amerikanakitalla on oma lahjomaton luonteensa ja ne ovat itsepäisiä, itsenäisiä ja omanarvontuntevia. Oma perhe on niille kaikki kaikessa ja ne ovat isäntäväelle uskollisia. Kotioloissa amerikanakita on rauhallinen ja se tarkkailee mielellään ympäristöä. Se voi olla vieraita kohtaan ensin pidättyväinen, mutta ei koskaan arka tai aggressiivinen. Rotu ei usein tule toimeen vieraiden koirien, eikä perheen muiden koirien kanssa, varsinkaan jos kyseessä on samaa sukupuolta olevat koirat.
Koulutus onnistuu hyvin kunhan motivointi on kunnossa. Amerikanakita oppii nopeasti, mutta ei välttämättä jaksa useita toistoja. Lapsiperheessä tulee huomioida, että amerikanakita voi puolustaa oman perheensä jäseniä myös muilta lapsilta.
Ison kokonsa vuoksi amerikanakita tarvitsee johdonmukaisen peruskoulutuksen. Koulutuksesta huolimatta amerikanakita ei ole koirapuistokoira, sillä on turha taistella rodun tuhatvuotista taistelukoiraperimää vastaan. Iso ja rauhallinen olemus voi olla pettävää, sillä amerikanakita pystyy tarvittaessa salamannopeaan toimintaan.
Amerikanakita tarvitsee monipuolista liikuntaa ja jaksaa lenkkeillä pitkiäkin matkoja. Vapaana juokseminen ei välttämättä onnistu rodun voimakkaan riistavietin vuoksi.
Kookkaana rotuna amerikanakitalla löytyy tuki- ja liikuntaelinsairauksia, joten pentuaikainen oikeanlainen liikunta ja ruokinta on siksi tärkeää. Rodussa esiintyy myös jonkin verran silmäsairauksia, sekä autoimmuunisairauksia.
Rodulla on kaksinkertainen turkki ja runsas pohjavilla. Turkinvaihdon aikaan karvaa irtoaa runsaasti, jolloin on suositeltavaa pestä ja harjata turkki useasti. Muuten turkki ei tarvitse mitään erityistoimenpiteitä, ellei kyseessä ole pitkäkarvainen yksilö. Pitkäkarvaiset amerikanakitat on hyvä totuttaa jo pentuaikana viikoittaiseen harjaamiseen.
Teksti ja kuvat: Suomen Amerikanakita ry