

Buhund eli norjanpaimenkoira on keskikokoinen pohjoismainen pystykorva. Se edustaa vanhaa pohjoismaista pystykorvatyyppiä, joiden edeltäjät kulkivat jo viikinkien mukana. Nimi buhund muodostuu norjan sanoista "bu" joka tarkoittaa asumusta tai pihaa ja "hund", joka tarkoittaa koiraa. Tämä rotunimitys esiintyy jo vuonna 1698 kirjoitetussa sanakirjassa. Kotimaassaan Norjassa se on ollut maatilan yleiskoira, jota on käytetty mm. lammaspaimenena. 1900-luvulle tultaessa rotu oli vaarassa hävitä sen sekoittuessa muihin koirarotuihin. Nykyisin buhund on lähinnä seurakoira. Rotu on suomessa harvinainen ja maailmanlaajuisestikin melko harvalukuinen.
Luonteeltaan buhundit ovat rohkeita, vilkkaita ja ihmisystävällisiä. Ne ovat kotioloissa melko rauhallisia, mutta vartioivat reviiriään ja ilmoittavat tulijoista haukkuen. Ne tulevat hyvin toimeen lasten kanssa. Riista- ja saalisviettiä esiintyy. Vapaana ollessaan buhund saattaa pinkaista jonkin hajun tai näkemänsä eläimen perään, mutta ei yleensä mene kovin kauas ennen kuin palaa omistajansa luokse. Luonteissa on jonkin verran yksilöllistä vaihtelua.
Vakavia terveydellisiä ongelmia on melko vähän. Lonkkaniveldysplasiaa ja silmäsairauksia esiintyy, mutta buhundit ovat keskimäärin perusterveitä ja suhteellisen pitkäikäisiä. Buhundille ei ole jalostettu liioiteltuja ulkonäköpiirteitä, jotka aiheuttaisivat terveydellisiä ongelmia.
Buhundin turkki on hyvin helppohoitoinen. Se hylkii likaa ja kura lähtee useimmiten kostealla pyyhkeellä. Harjaamista tarvitaan lähinnä karvanlähtöaikaan. Jonkin verran koirankarvoja löytyy kyllä buhundin omistajan kotoa aina, eli vaalea koirankarva tummalla vaatteella ei saa olla buhundin omistajalle katastrofi. Sallittuja värejä on kaksi, vaalea ja musta. Mustat koirat ovat kuitenkin harvinaisia.
Buhund sopii aktiiviselle ihmiselle, joka haluaa ulkomuodoltaan liioittelemattoman keskikokoisen koiran, eikä kaipaa metsästyskoiraa tai ns. kisatykkiä johonkin kilpailulajiin. Buhund sopii kyllä monenlaiseen harrastamiseen. Se on kuin yleistyökalu, jonka kanssa voi tehdä monenlaista, mutta se ei välttämättä ole paras vaihtoehto mihinkään hommaan.
Teksti: Suomen Buhundyhdistys ry