Käyttötarkoitus

Alkuperäinen käyttötarkoitus lintujen ja pienriistan metsästys. Nykyisin seura- ja harrastuskoira.

Luonne ja käyttäytyminen

Shibaan on rakennettu yhdistelmä rohkeutta, viehkeää itsetietoisuutta, arvokkuutta, uskollisuutta ja viirusilmäistä suloa. Shibassa on monia kissamaisia piirteitä, sillä se on hyvin siisti, itsetietoinen ja mukavuudenhaluinen. Shibat ovat jo pennusta saakka hyvin voimakastahtoisia, mikä vaatii omistajalta päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Shiba kiintyy vahvasti omistajaansa, mutta vieraita kohtaan se on usein välinpitämätön. Toki rodussa esiintyy myös avoimempia yksilöitä, jotka nauttivat vieraiden rapsutuksista. Kotioloissa aikuinen shiba on usein hiljainen ja huomaamaton. Rotu ei ole haukkuherkkä, toisin kuin monet muut pystykorvat. Toisaalta joillakin shiboilla on oma ääniskaalansa, joka sisältää erilaisia kiljaisuja ja vonkaisuja.

Jos perheessä on toinen koira, johon shiba pääsee tutustumaan jo pennusta lähtien, se sopeutuu yleensä varsin hyvin yhteiseloon toisen koiran kanssa. Monet shibat tulevat toimeen eri sukupuolta olevien koirien kanssa, mutta samaa sukupuolta oleville koirille voi tulla kiistaa. Yleensä pennut ja nuoret koirat viihtyvät koirapuistoissa, mutta aikuinen shiba ei välttämättä tule enää kaikkien kanssa juttuun. Shiban kanssa sosiaalistaminen on erittäin tärkeää, ja pennun (sekä nuoren koiran) kanssa tulisi tutustua niin erilaisiin koiriin, ihmisiin kuin tilanteisiin.

Shiba on alunperin metsästyskoira, ja monilla yksilöillä on edelleen voimakas metsästysvietti. Shibaa ei suositella pidettäväksi vapaana esimerkiksi liikenteen läheisyydessä tai asutusalueella. Myös riistan liikkumisaikana on oltava erityisen varovainen (rusakot, hirvet, ketut jne). Joitakin shiboja voi pitää vapaana, toisia ei lainkaan, ja asia on täysin omistajan harkinnassa. Luoksetuloa on syytä harjoitella erityisen huolellisesti pennusta lähtien, jos koiraa haluaa pitää vapaana.

Yleisimmät asiat terveydestä

Sopusuhtainen ja mittasuhteiltaan luonnollinen shiba on melko terve ja pitkäikäinen rotu, eikä sillä normaalisti tavata ulkomuotoon liittyviä rakenteellisia piirteitä, jotka altistaisivat sairauksille tai hyvinvointiongelmille. Moni suomalainen shiba onkin elänyt terveenä reilusti yli 10-vuotiaaksi. Shiboilla esiintyy kuitenkin jonkin verran perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkkavikaa, silmäsairauksia, allergiaa ja polvilumpion löysyyttä. Rodun PEVISA-ohjelma on ollut voimassa vuoden 2015 alusta alkaen.

Turkinhoito

Shiballa on kaksinkertainen turkki (aluskarva ja peitinkarva). Alusvilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää ja se eristää hyvin lämpöä. Peitinkarva on karkeaa ja pidempää ja se on hyvin säänkestävä ja likaahylkivä. Shiban turkki ei vaadi erityistä hoitoa tai usein toistuvaa pesua, yleensä lenkin jälkeen riittää tassujen pyyhkiminen. Shibat ovat useimmiten hyvin siistejä, mutta riistaviettisinä koirina ne saattavat intoutua kierimään vaikka hirven jätöksissä. Jotkut shibat pitävät uimisesta hyvinkin paljon, kun taas toiset eivät kastelisi varpaitakaan.

Useimmilla shiboilla on karvanlähtö kaksi kertaa vuodessa, jolloin alusvilla vaihtuu ja karvaa lähtee suuri määrä ja koiraa kannattaa harjata säännöllisesti. Shiba tarkenee yleensä hyvin ulkona myös kovemmilla pakkasilla, mutta se ei kuitenkaan ole tarhakoira, sillä kunnon turkillakin varustettu pienehkö koira paleltuu helpommin kuin keskikokoinen tai iso. Jos karvanlähtö osuu kylmään aikaan, voi shiba palella, kun eristävä aluskarva puuttuu. Myös tassut voivat koiralla palella kylmillä pakkasilla.

Shiban karvoja ei leikata tai trimmata näyttelyitä varten. Suomessa ja muissa FCI-maissa näyttelyissä hyväksytyt värit ovat punainen, black & tan sekä seesami. Shibat saavat silloin tällöin myös valkoisia pentuja. Valkoiseen väriin ei liity mitään sairautta, ja valkoisen shiban kanssa voi harrastaa Suomessa kaikkea muuta paitsi näyttelyitä.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Jos tuleva omistaja on huolellisesti perehtynyt sekä rotuun että yleisesti koiran pitoon ja koulutukseen, ei ole mitään estettä ottaa shibaa ensimmäiseksi koiraksi. Shiban kanssa on kuitenkin oltava selvät rajat, ja itsellä on oltava sekä kärsivällisyyttä että motivaatiota shiban kouluttamiseen. Olennaisinta on miettiä, millainen koiranomistaja itse olisi, ja sen jälkeen pohtia, sopiiko rotuvalinta näihin raameihin.

Shibat tulevat yleensä hyvin toimeen lasten kanssa ja shiboja onkin paljon lapsiperheissä. Edellytyksenä toki on, että koira on tottunut lapsiin, ja lapset on opetettu käsittelemään koiraa oikein. Koiralle pitää myös tarjota mahdollisuus omaan rauhaan.

Shibat ovat jänteviä ja lihaksikkaita, mikä tekee liikkumisesta helppoa. Shiba on etenkin nuorena kohtalaisen aktiivinen koira ja se tarvitsee päivittäin riittävästi liikuntaa ja muita aktiviteetteja. Monet shibat pitävät metsässä vaeltamisesta ja kiipeilystä. Shiba jaksaa halutessaan juosta kilometreittäin innokkaan lenkkeilijän tai hiihtäjän seurana, mutta saa joskus tyydytettyä liikunnantarpeensa juosten takapihalla tennispallon perässä.

Joitakin vuosia takaperin oltiin sitä mieltä, että shiba on vaikea koira, eikä sen kanssa voi harrastaa mitään. Nykyään monen shiban kanssa harrastetaan esimerkiksi agilityä tai rally-tokoa, kiitos innostuneiden ohjaajien ja koirankoulutuksen kehittymisen. Shiba on itsepäinen ja itsenäinen, eikä sillä ole samanlaista synnynnäistä paloa toimia yhdessä ihmisen kanssa kuin esimerkiksi monella paimenkoirarodulla. Shibat ovat kuitenkin älykkäitä ja nopeita oppimaan, joten oikeanlaisella koulutuksella ja motivoinnilla niistä saa varsin mukavia harrastuskoiria.

Kotimaassaan Japanissa shiboja on alkujaan käytetty pienriistan ja lintujen, kuten fasaanien,  metsästyksessä vuoristoisilla seuduilla. Suomessa shiboja ei juurikaan käytetä metsästyksessä, mutta Ruotsissa ja Norjassa on myös metsällä käyviä shiboja. Naapurimaissamme on myös useita virallisina jäljestyskoirina toimivia shiboja, jotka tarvittaessa etsivät haavoittunutta riistaa.

Shibaa hankkiessa korostuu halu perehtyä kouluttamiseen ja tutustua rotuun – myös sen jälkeen, kun pentu taloon saapuu – ei niinkään se kokemus, joka koirista ennestään on. Shiban kouluttaminen vaatii rodun ajatusmaailman ymmärtämistä. Koirakirjojen ohjeet eivät aina shiban kohdalla päde ja toimi ollenkaan, joten kannattaa tutustua muihin rodun harrastajiin ja seurata keskusteluja oppiakseen, miten shiban ajatusmaailma toimii. Muilta harrastajilta saa usein hyviä vinkkejä ja apua haastaviin tilanteisiin. Suosittelemme, että nuoren shiban kanssa käydään jonkin koirakoulun tai -kerhon kursseilla jo ihan sosiaalistumisen vuoksi.

Muuta

Shiba on hyvin alkukantainen rotu, ja se periytyy ensimmäisistä Japaniin tulleista koirista. Sen historia on tuhansia vuosia vanha. Japani oli pitkään ollut suljettu maa, kunnes se vuonna 1845 avautui ulkomaalaiselle kaupankäynnille. Ennen sitä koirakanta säilyi sisämaassa samanlaisena kuin se oli ollut jo vuosituhansia. Japanilaiset koirarodut eivät olleet kehittyneet niinkään valikoivan jalostuksen kautta kuin sen tosiasian ansiosta, että muita koiria ei saarelta löytynyt. Maan avautuessa yhteiskunta joutui modernisoitumaan pikavauhtia, ja Japaniin saapui suuri joukko eurooppalaisia koiria, mikä oli uhka maan omille koiraroduille, sillä koiria risteytettiin keskenään.

Myös toinen maailmansota koetteli ankarasti japanilaisia koiria, ja esimerkiksi akitat ja shibat olivat lähellä kadota kokonaan. Jalostusohjelmat saatiin kuitenkin elvytettyä. Nykyään shiba on lähinnä seurakoira, ja se onkin Japanin suosituin kotimainen koirarotu.

Teksti ja kuvat: Suomen Shiba ry

Koko

Seurallisuus

Liikunnallisuus

Turkin vaativuus

Saatavilla olevat pentueet

shiba

Kennel Kasvattaja(t) Kotipaikka Pennut Syntynyt Luovutus Hinta Rotuyhdistys
ARNICA MONTANAUOTILA HEIDIVANTAA2 urosta, 3 narttua10.8.201828.9.20182000 €
Yhteensä: 1 pentuetta 5 pentua