Ibizanpodencoa käytetään rodun kotimaassa Espanjassa kanien metsästykseen. Koira on suuresta koostaan huolimatta nopea ja erittäin ketterä, joten se pystyy liikkumaan vaikeassakin maastossa. Suomessa ibizanpodencoilla ei metsästetä, mutta niillä on oikeus osallistua vinttikoirien rata-, maasto- ja ajuekokeisiin.
Ibizanpodenco on alkukantainen metsästykseen jalostettu rotu, joten se on hyvin itsenäinen ja älykäs. Sen olemukseen kuuluu iloisuus, lempeys, uteliaisuus sekä toisinaan tahaton koomisuuskin. Toisaalta ne suhtautuvat itselleen tärkeisiin asioihin suurella vakavuudella. Pääasiassa ibizanpodencot ovat avoimia ja ystävällisiä. Osa on myös hieman pidättyväisiä, mutta ei kuitenkaan epäystävällisiä vieraita kohtaan. Ibizanpodencon luonteessa oleva herkkyys on huomioitava. Siltä puuttuu liehakoiva miellyttämisenhalu ja parhaisiin tuloksiin kouluttamisessa pääsee, jos koiran saa asiasta kiinnostumaan. Kotioloissa ibizanpodenco on rauhallinen ja lähes huomaamaton, mutta innostuessaan leikkimään myös varsin riehakas. Ulkoillessa koira tarkkailee ympäristöään valppaasti ja on koko ajan valmis lähtemään potentiaalisen saaliin perään.
Ibizanpodenco on perusterve rotu eikä rodulta vaadita pakollisia terveystutkimustuloksia. Rodun edustajille kuitenkin teetetään säännöllisesti niin lonkka-, kyynär- ja polvinivelkuvauksia ja sydänkuunteluita. Suomen faaraokoirat ja ibizanpodencot ry on kuitenkin suositellut jalostuskoirille vähintään kahta terveystutkimusta, joista toinen olisi vapaavalintainen ja toinen virallinen silmätutkimus. Mitään yleistä terveysongelmaa ei ole havaittu, mutta SFK ry kehottaa aktiivisesti harrastajia tutkituttamaan koiransa, jotta jalostuksesta voidaan poissulkea siihen sopimattomat yksilöt. Terveystutkittujen koirien osuus on melko pieni, mutta tulokset ovat olleet hyviä.
Lyhytkarvainen ibizanpodenco on erittäin helppohoitoinen. Turkkia ei tarvitse harjata ja satunnainen pesu riittää. Karkeakarvaista ibizanpodencoa harjataan silloin tällöin ja sitä voi halutessaan nyppiä.
Rotu sopii aktiiviselle ja liikunnalliselle ihmiselle. Pelkkä remmilenkkeily ei kuitenkaan riitä pitämään koiraa virkeänä, vaan sen tulisi saada juosta vapaana muutamana päivänä viikossa. Koska metsästysvietti on vahva, tulisi alueen olla aidattu. Koiraa tulisi aktivoida myös muilla harrastuksilla (agility, toko), mutta tavoitteelliseen harrastamiseen se ei sovi itsenäisen luoteensa vuoksi.
Teksti: Suomen faaraokoirat ja ibizanpodencot ry