Japaninterrieri on jalostettu alun perin sylikoiraksi ja tätä käyttötarkoitusta se palvelee hyvin myös tänäkin päivänä. Rodun suunnitelmallinen jalostus on alkanut 1920-luvulla Japanissa, jolloin satamakaupungeissa haluttiin pieniä sylikoiria. Nykyinen käyttötarkoitus on yhä seura- ja sylikoira.
Japaninterrieri on nopealiikkeinen, elegantti, eloisa ja erittäin älykäs rotu. Rotu muistuttaa monilla tavoilla niin käytökseltään, liikkeiltään kuin ulkonäöltään italianvinttikoiraa, jota on monien lähteiden mukaan käytetty rodun jalostuksessa pienien terrierirotujen lisäksi. Japaninterrieri oppii helposti uusia asioita. Sitä voisi kuvailla myös kissamaiseksi, koska se rakastaa kiipeillä pöydillä ja kävellä sohvalla istuvan ihmisen päällä. Sylissä viihtyvä japaninterrieri saattaa myös yllättää hyppäämällä yhtäkkiä vaikkapa ruokapöydässä istuvan ihmisen syliin ja käpertyä siihen tyytyväisenä. Japaninterrieri kiintyy voimakkaasti omaan ihmiseensä tai perheeseen. Yhden ihmisen koirina ne ovat usein pidättyväisiä vieraita kohtaan eivätkä välttämättä pidä vieraan ihmisen kosketuksesta. Osa yksilöistä on kuitenkin hyvin avoimia myös vieraita ihmisiä kohtaan. Rotu on yleisesti hyvin hiljainen eikä hauku turhaan. Innokkaana ja valppaana rotuna japaninterrierit kuulevat pienimmätkin äänet ja saattavat varoittaa omistajaa epäilyttävistä asioista haukahtelemalla. Japaninterrierit tulevat hyvin toimeen toisten koirien ja lasten kanssa, mikäli nämä osaavat kunnioittaa japaninterrieriä. Japaninterrierit ovat liikunnallisia ja rakastavat juoksemista. Kaikkein mieluisin paikka mukavuudenhaluiselle japaninterrierille on omistajan syli, jossa se viihtyy loputtomiin.
Rodun harvinaisuuden vuoksi terveydestä on kovin niukasti tietoa saatavilla. Rodun jalostuspohja on hyvin niukka ja siksi pentueissa tyypillistä on korkea sukusiitosprosentti. Japanilaisten kasvattajien kertoman mukaan suurimmat terveysongelmat ovat erilaiset iho- ja silmäsairaudet. Japaninterrierien iho on hyvin herkkä ja ohut. Tapaturmaiset murtumat ovat iso riski vilkkaalle, mutta sirolle ja kevytluustoiselle japaninterrierille.
Japaninterrierin häntä typistetään / on vuosia typistetty Japanissa, mutta Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa typistäminen on kielletty. Häntämutkia esiintyy rodussa jonkin verran.
Japaninterrierin turkki ei juurikaan vaadi hoitoa. Karva on erittäin lyhyttä, noin 2mm pitkää, sileää tiheää ja kiiltävää. Silittäessä turkki tuntuu käteen samettiselta. Karvanvaihdon aikaan japaninterrieristä irtoaa piikkimäistä lyhyttä karvaa. Turkinhoito on helppoa, pesu tarvittaessa riittää. Japaninterrierillä on ohut turkki ilman aluskarvaa, joten se tarvitsee vaatteita useana kuukautena vuodesta.
Rotu soveltuu erinomaisesti seurakoiraksi ja vaikka ensimmäiseksikin koiraksi. Japaninterrierin pieni koko ja lyhyt karvapeite tekevät siitä helppohoitoisen lemmikin, mutta se ei pärjää kylmässä ilmastossa ilman vaatetusta. Japaninterrieri sopii ihmiselle, joka haluaa persoonallisen ja uskollisen seuralaisen. Kokonsa ja hiljaisuutensa puolesta rotu sopii myös kerrostaloon ja sen kanssa on helppo matkustaa. Japaninterrieriä voi pitää vapaana ja omimmillaan se onkin saadessaan juosta vapaana, sillä ei ole tarvetta karata omistajansa luota.
Koko; säkäkorkeus 30-33 cm sekä nartuilla ja uroksilla. Paino 4-6 kg.
Rotu tunnetaan englanninkielisissä maissa nimillä Japanese Terrier ja Nippon Terrier. Rotu on harvinainen jopa kotimaassaan Japanissa, missä syntyy arviolta 50 pentua vuodessa. Euroopassa on muutamia kasvattajia. Suomeen ensimmäinen rodun edustaja on rekisteröity vuonna 2017, ja ensimmäinen pentue on syntynyt vuonna 2025.
Rodulla ei ole Suomessa vielä yhdistystä, mutta rodun yhteyshenkilönä toimii toinen Suomessa rotua kasvattava henkilö:
Noora Vahvelainen
kippurat@gmail.com
050 3594133
| Kennel | Kasvattaja(t) | Kotipaikka | Pennut | Syntynyt | Luovutus | Hinta | Rotuyhdistys |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| VUORENVARMAN | Vahvelainen Noora | Sastamala | 1 uros | 17.08.2025 | 05.10.2025 | 1900 € | |
| Yhteensä: | 1 pentue | 1 pentu |