Kooikerhondje on pieni vilkasluontoinen punavalkoinen lintukoira. Kotimaassaan Hollannissa sitä käytettiin ja käytetään yhä menestyksekkäästi - joskin harvinaisesti - sorsalintujen houkuttelijana. Kettumaisen ulkonäkönsä avulla koira houkutteli sorsat häkkiansaan, Eendenkooi –termillä löytyy videoita alkuperäisestä metsästystoiminnasta. Metsästyskauden ulkopuolella kooikerhondje toimi tuhoeläinten hävittäjänä ja öisin lämmitti ja vartioi omistajaansa. Rodun nimi muodostuu kahdesta sanasta: kooiker ja hondje. ”Kooiker” tarkoittaa verkkohäkin omistajaa ja ”hondje” pientä koiraa. Toisin sanoen kooikerhondje on linnustajan pieni koira.

Käyttötarkoitus

Enimmäkseen kooikerhondjea käytetään Suomessa monipuolisena harrastuskoirana sillä se on valpas, aktiivinen ja aina valmiina toimintaan. Monet kasvattajat etsivätkin kasvateilleen nimenomaan harrastavia koteja. Rotu ei ole linjautunut ja sama yksilö voikin pärjätä erinomaisesti useissa eri lajeissa. Tässä muutamia kooikkereiden keskuudessa suosittuja harrastuksia:

Agility: Nopeana ja ketteränä koirana kooikerhondje on saavuttanut harrastajien parissa suuren suosion. Suomalaisille koirille on lähivuosina tullut menestystä niin SM-, PohjM- kuin MM-tasollakin ja rodusta löytyy useita agilityvalioita.

Mejä: Kooikerhondje on todellinen nenäkoira ja mejässä koira pääsee hyödyntämään parasta aistiaan. Useilla kooikkereilla on jäljestysvalion titteli. Kooikkereita käytetään myös käytännön hälytystyössä haavakoiden jäljestämisessä.

Näyttelyt: Koira valmistellaan kehään kevyesti harjaamalla ja näyttelyt on yksi rodun yleisistä harrastuksista. Kooikkeri esitetään vapaasti ja luonnollisesti.

Rally-toko: Rally-tokon suosia lajin parissa on lisääntynyt merkittävästi lajin tultua viralliseksi vuonna 2014. Kooikerhondjen vilkkaus ja ahneus ovat hyödyksi tässäkin lajissa. Virallisissa rally-tokokokeissa on kilpaillut runsaasti kooikerhondjeja hyvällä menestyksellä.

Toko: Suomessa ei ole yhtään tottelevaisuusvaliota, mutta useita koirakoita kuitenkin kilpailee menestyksekkäästi. Kooikerhondjen koulutus vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa koiran vilkkauden ja pehmeyden huomioon ottaen, mutta sen ahneus tekee siitä myös innokkaan oppijan.

Lisäksi monet kooikkerit ovat käyneet BH- eli käyttäytymiskokeessa, luonnetestissä sekä MH-luonnekuvauksessa. Spanielin taipumuskokeen on osallistunut yli 20 kooikkeria, siinä todetaan spanielirotujen käyttöominaisuuksia.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kertoo kooikerhondjen olevan "iloinen, ei äänekäs, hyvin riippuvainen kotiympäristöstään, ystävällinen, hyväluonteinen ja valpas". Sille sallitaan varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta tutustuttuasi siihen saat siitä elinikäisen ystävän. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen ja reipas koira, se vaatii pennusta alkaen perusteellisen sosiaalistamisen. Siitä huolimatta moni aikuinen kooikerhondje tulee toimeen lähinnä vain oman lauman jäsenten kanssa.

Kooikerhondje oppii nopeasti - niin hyvässä kuin pahassakin. Miellyttämishalunsa ja ahneutensa ansiota sitä on helppo motivoida ja positiivinen vahvistaminen toimii erinomaisesti. Kooikerhondjeista löytyy herkkiä yksilöitä, joille yksi ärjäisy väärään aikaan hävittää kuukausien koulutuksen. Se tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen oppiakseen luottamaan omistajansa kykyyn hoitaa tilanne kuin tilanne. Useimmat kooikerhondjet noutavat mielellään mitä tahansa kepeistä ja palloista sorsiin ja kanalintuihin sekä uivat mielellään.

Yleisimmät asiat terveydestä

Kooikerhondjen keskimääräinen elinikä on 10-14 vuotta. Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan, mutta jalostuskoirilta tutkitaan silmät, polvet ja lonkat. Lisäksi vuoden 2014 alusta alkaen vähintään yhdistelmän toisen koiran on oltava dna-testattu enm-vapaaksi (perinnöllinen nekrotisoiva selkäydinhalvaus). Aiemmin rotua vaivannut von Willebrandin tauti on geenitestien ansiosta saatu käytännössä häviämään kokonaan. Vaikka vakaviakin perinnöllisiä sairauksia tunnetaan useita kuten polymyosiitti, autoimmuunisairaudet (erityisesti munuaisviat) ja epilepsia, niitä esiintyy suhteellisen harvoin ja rotu on Suomessa pienestä kannasta huolimatta perusterve.

Turkinhoito

Kooikerhondjen hoito on helppoa. Oikeanlaatuisena sen turkki hylkii likaa ja turkinhoidoksi riittääkin ajoittainen harjaus ja pesu koiran käydessä nauttimassa esimerkiksi lempiharrastuksestaan mutaojissa uimisesta. Karvapeite on kaksinkertainen, joten koirasta lähtee karvaa mikä kerääntyy helposti nurkkiin.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Kooikerhondje on aktiivinen harrastuskoira, joka tarvitsee paljon virikkeitä ja liikuntaa sekä johdonmukaisen mutta ystävällisen kasvatuksen.

Muuta

Rotu on ulkonäöltään ja luonneominaisuuksiltaan jossain määrin epäyhtenäinen. Vaikka pennun vanhempien meriitit eivät periydykään, kannattaa pentu valita sellaisista vanhemmista, millaisen koiran itse haluaisi.

Teksti ja kuvat: Suomen Kooikerhondje ry

Koko

Seurallisuus

Liikunnallisuus

Turkin vaativuus

Saatavilla olevat pentueet

Tällä hetkellä Kennelliiton pentulistalla ei ole tämän rodun pentueita. Ota yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälitykseen.