Leonberginkoira

Käyttötarkoitus

Ensimmäisten varsinaisten leonberginkoirien sanotaan syntyneen vuonna 1846. Niissä kerrotaan yhdistyneen alkuperäisrotujen erinomaiset ominaisuudet: bernhardinkoiran voimakkuus ja vainu, newfoundlandinkoiran hyväluontoisuus, uskollisuus, eloisuus ja uimataito sekä pyreneittenkoiran vartiointivaisto ja hyvä näkö.

Maatilojen ja kartanoiden vahtikoira muuttui pian seurakoiraksi ja se onkin vakiintunut rodun käyttötarkoitukseksi. Vartiointivaistoaan leonberginkoira toteuttaa vahtimalla omaa perhettään ja piha-aluettaan suuren kokonsa ja ison koiran haukkuäänen turvin.  Leonberginkoiraa voidaan sanoa myös erinomaiseksi perhekoiraksi, joka sopeutuu hyvin kaikkiin nykyaikaisen elämän vaatimuksiin. Rotu viihtyy hyvin ulkona paksun turkkinsa ansiosta, mutta vain tarhassa pidettäväksi se ei sovellu.

Luonne ja käyttäytyminen

Leonberginkoira on ystävällinen ja rauhallinen, mutta myös vilkkautta ja vauhdikkuutta löytyy. Omistajilleen leonberginkoira on kaveri arkipäivän elämässä. Seurakoirana leonberginkoira on sopeutuva ja oppivainen.  Leonberginkoira on suuri koira, joka kasvaa nopeasti mutta kehittyy hitaasti.

Leonberginkoirasta tulee aikuisena hyvin suurikokoinen koira, joten perustottelevaisuus on hallittavuuden vuoksi oltava kunnossa. Turvallinen totuttaminen erilaisiin ihmisiin ja eläimiin, toisiin koiriin, tilanteisiin ja ympäristöihin ovat tärkeitä kasvavalle pennulle.  Johdonmukaisuus kasvatuksessa on tärkeää, jotta jättikokoisesta koirasta saadaan omistajansa hallittavissa oleva yksilö.

Leonberginkoira on koulutettaessa yleensä pehmeä ja se oppii asioita todella helposti. Jatko on sitten kiinni ohjaajan taitavuudesta ja motivointikyvystä. Leonberginkoira ei ole tyypillinen näky tottelevaisuuskokeissa mutta taitavat ohjaajat ovat vieneet koiriaan pitkälle. Perinteisen palveluskoiraharrastajan kannattaa kuitenkin valita joku muu rotu, sillä palveluskoirille ominaista voimakasta miellyttämisen halua leonberginkoiralla ei ole.

Rodulla ei pitäisi olla metsästysviettiä mutta sitäkin esiintyy. Silloin koira innostuu oravista, jäniksistä ja muusta liikkuvasta. Aidattu tarha on hyvä ja turvallinen, mutta mikäli kotipiha on turvallinen, koira voi hyvin haja-asutusalueella oppia olemaan vapaana.

Vesi on leonberginkoiralle rakas elementti ja suurin osa yksilöistä ui mielellään. Loput muuten vaan haluavat kastua kaikissa mahdollisissa vesistöissä. Vesipelastuskokeisiin rotu pääsee soveltuvuuskokeen läpäistyään. Leonberginkoirien kanssa harrastetaan myös rally-tokoa, hakua ja jälkeä.  Leonberginkoirasta on myös koulutettu palovaroittajakoira ja muutamasta Pelastuskoiraliiton kokeet suorittanut hälytysvalmis jälkikoira.

Leonberginkoira kerrostalossa tai kovin pienissä tiloissa on erittäin suuri haaste omistajalle – usein liiankin suuri. Etenkin kasvava koira tarvitsee päivittäin runsaasti vapaata ja omaehtoista liikuntaa, jotta sen lihaksisto ja luusto kehittyisivät normaalisti. Vaikka hihnassa lenkkeily ei sovellu kasvavan koiran tarpeisiin, on kasvuajan jälkeen säännöllinen ja riittävä lenkkeily tärkeää.

Yleisimmät asiat terveydestä

Leonberginkoirilla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa mutta sen vastustamisessa on onnistuttu hyvin. Pentueen rekisteröinnin ehtona on, että molemmat vanhemmat täyttävät astutushetkellä PEVISA-ehdot lonkka-, kyynär- ja silmätutkimusten sekä uroksen jälkeläismäärän osalta. Kyynärniveldysplasiaa esiintyy vain vähän. Silmäsairaudet eivät ole rodussa ongelma, vaikka niitä esiintyykin yksittäisinä tapauksina.

Suurelle ja voimakasluustoiselle rodulle kasvuhäiriöt ovat valitettavan yleisiä. Raskasrakenteisuus ja nopeakasvuisuus ovat tunnettuja asioita ongelmien taustalla.  Leonberginkoiran kasvuiässä tulee kiinnittää huomiota koiran ruuan laatuun, määrään ja tasapainoon sekä sopivaan liikuntaan. Leonberginkoiran pennun painonkehitystä ja raajojen kasvua tulee seurata. Ontumista voivat aiheuttaa monet syyt, kuten nivelrikko, nivelten vammat sekä spondyloosi.  Myös ristisidevammoja esiintyy.

Leonberginkoiralla esiintyy hermostosairautta jota kutsutaan Leonberginkoiran Polyneuropatiaksi (LPN) sekä Leukoencephalomyepatiaa (LEMP) Jalostukseen käytettävät koirat tulee näiden osalta testata ennen astutusta geenitestillä (LPN1, LPN2, LPPN3 ja LEMP).

Leonberginkoirilla esiintyy sydänsairauksista erityisesti dilatoivaa kardiomyopatiaa mutta mahdollisesti myös muita sydänsairauksia.  Rodulla esiintyvistä muista sairauksista ja vioista on saatu lisää tietoa ja ne vaikuttavat lisääntyneen. Niihin pyritään jalostuksessa kiinnittämään huomiota. Rodulla on toimiva jalostusohjesääntö, jota kasvattajat noudattavat hyvin.

Turkinhoito

Leonberginkoiralla on paksu alusvilla ja tuuheat hapsut eturaajoissa, hännässä ja reisien takaosassa. Kampaaminen tai huolellinen harjaaminen viikon – kahden välein pitää korvantaustat, hännän, housut ja eturaajojen hapsut takuttomina. Uintikautena ja nuoskalumen aikaan on syytä lyhentää harjausväliä. Tassukarvoja voi siistiä saksilla mutta muuten rotua ei trimmata. Tarvittaessa koira pestään ja kuivataan kuivaajalla.

Leonberginkoira ei sovi siivousintoilijoille. Pitkäturkkisena rotuna siitä lähtee aina jonkin verran karvaa, karvanlähtöaikana paljon karvaa, ja se tuo sisään hiekkaa, rapaa, neulasia, risuja ym. luonnontuotteita.

Teksti ja kuvat: Suomen Leonberginkoirat r.y.