Parsonrussellinterrieri

Käyttötarkoitus

Parsonrussellinterrieri on käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira, jonka tehtävä on maanalainen luolatyöskentely. Sen rakenne ja muut ominaisuudet on kehitetty tätä tarkoitusta varten. Nämä samat ominaisuudet tekevät siitä myös hyvän harrastus- ja työkoiran eri tarkoituksiin. Luolakoiran rohkea ja aktiivinen luonne sekä liioittelematon, ketterä ja tarkoituksenmukainen rakenne tekevät parsonista myös monipuolisen harrastuskoiran.

Luonne ja käyttäytyminen

Parsonrussellinterrierin tulee olla luonteeltaan itsevarma, toimelias ja ystävällinen, sekä ilmentää taipumustensa ja rakenteensa puolesta soveltuvuutta maanalaiseen työskentelyyn. Parson ei saa olla aggressiivinen eikä arka. Parson on omiaan ulkoilusta ja liikunnasta pitävälle ihmiselle tai perheelle. Pelkästään sohvalla makaamiseen siitä ei ole. Parson on seurallinen ja haluaa mieluiten olla olemassa, kokeilemassa ja tekemässä asioita omistajansa rinnalla. Sen motto voisikin olla sama kuin partiolaisen ”Aina valmiina!” Hyväluonteinen parson on reipas ja avoin koira, joka ei kuitenkaan ole ylivilkas tai liian pehmeä. Sillä tulee myös olla on tasapainoinen hermorakenne.

Yleisimmät asiat terveydestä

Parsonit ovat verrattain pitkäikäisiä ja terveitä koiria ja niiden keskimääräinen elinikä on noin 13-14 vuotta. Parsoneiden yleinen terveystilanne on hyvä. Parsoneissa voidaan periaatteessa tavata kaikkia samoja perinnöllisiä vikoja ja sairauksia kuin muissakin terrieriroduissa. Yleisimpiä perinnöllisiä vikoja ja sairauksia rodussa ovat allergiat, hammaspuutokset, purentaviat, häntämutkat ja uroskoirilla piilokiveksisyys. Perinnöllisistä silmäsairauksista parsoneilla on todettu lähes ainoastaan harmaakaihia ja linssiluksaatiota. Rodun pahin terveysongelma linssiluksaatio on saatu rodussa kuriin vuonna 2009 valmistuneella geenitestillä. Toinen merkittävä geenitesti parsoneille on perinnöllistä ataksiaa (LOA = late onset ataxia) vastaan.

Turkinhoito

Parsoneissa tavataan kolmea eri turkkityyppiä: sileä (smooth), puolikarkea (broken) ja karkea (rough). Kaikkia näitä turkkityyppejä voidaan tavata samassa pentueessa, koska rotua ei erotella eri muunnoksiin karvanlaadun mukaan. Jokaisessa turkkityypissä karvapeitteen tulee muodostua luonnostaan karkeasta, kosteutta ja likaa hylkivästä peitinkarvasta ja pehmeästä, lämmittävästä alusvillasta. Tämä "tuplaturkin" ansiosta parsonia ei tarvitse pestä kovin usein, toisin sanoen pesu kannattaa suorittaa vain silloin kun koira on likainen. Sileäkarvaisen parsonin turkkia hoidetaan säännöllisesti harjalla tai kumisualla harjaamalla. Puolikarkea- ja karkeakarvaiset turkit kunnostetaan nyppimällä 2-3 kertaa vuodessa.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Parsonrussellinterrieri sopii aktiiviselle ihmiselle, joka pystyy tarjoamaan koiralle liikuntaa ja älyllisiä haasteita. Se tarvitsee ihmisen, joka osaa toimia johdonmukaisena auktoriteettina. Asui koira sitten kaupungissa kerrostalossa tai maalla omakotitalossa, se on onnellinen tietäessään paikkansa laumassa ja saadessaan tarpeeksi aktivointia päivittäin. Koska parsoneiden luonteissa on eroavaisuuksia, pentua hankittaessa on hyvä keskustella kasvattajan kanssa etukäteen pentujen luonteista ja tulevasta ”käyttötarkoituksesta” juuri sen oikean ja parhaiten omaan laumaan sopivan pennun löytämiseksi.

Teksti: Parsonrussellinterrierit ry