Stabijhounit ovat nykyään lähes täysin seurakoirina, niin rodun kotimaassa Hollannissa kuin Pohjoismaissakin. Niiden monipuolisuus tekee niistä verrattomia harrastekoiria, ja niitä voi usein nähdä mm. tottelevaisuus- ja agilitykentillä. MEJÄ on myös suosittu harrastus, samoin näyttelyt. Stabijhounien alkuperäinen käyttö seisovana lintukoirana on vähäistä. Sitä käytetään jonkin verran myös ylösajavana ja noutavana koirana.
Stabijhoun on hyvin sosiaalistettuna luonteeltaan reipas, omistajaansa miellyttävä, aina parhaansa yrittävä koira. Se viihtyy omistajansa mukana. Stabijhounon iloinen ja helposti koulutettava, mutta itsepäisyyttäkin löytyy. Osalla stabijhouneilla riistaviettisyys saattaa aiheuttaa haasteita harrastuksissa ja vapaana pidettäessä.
Rotu on varsin yleisterve. Se on liitetty PEVISA ohjelmaan lonkkien osalta. Rodun terveydelliset ongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, sekä kyynärnivelen osteokondroosi ja kyynärniveldysplasia. Lisäksi rodussa on esiintynyt jonkin verran epilepsiaa, PDA:ta sekä silmäsairauksia. Useat kasvattajat testaavat jalostuskoirat tautien Cerebral Dysfuction Disorder ja vonWillebrand (tyyppi 1, lievä) osalta. Nämä taudit eivät ole aiheuttaneet merkittäviä ongelmia rodussa.
Turkki on helppohoitoinen. Turkki on itsestään puhdistuva. Se ei takkuunnu herkästi eikä kerää lumipaakkuja. Hoidoksi riittää pesu pari kertaa vuodessa, ja tavallinen harjaus.
Rotu sopii aktiiviselle ulkoilmaihmiselle, joka haluaa harrastaa koiransa kanssa.
Teksti: Saksanseisojakerho