Bernhardinkoira

Käyttötarkoitus

Bernhardinkoira on alun perin sveitsiläinen vuoristokoira, joka tunnetaan erityisesti pelastustehtävistä Sankt Bernardin solassa, missä se pelasti jopa tuhansia ihmisiä lumivyöryjen alta. Se toimi myös vahtina luostarin alueella. Nykyään bernhardinkoira on ennen kaikkea seurakoira ja perheenjäsen, joka soveltuu hyvin esimerkiksi kaveri- ja lukukoiratehtäviin. Rodun suosituin harrastus on näyttelyt, mutta yhä useampi bernhardinkoira nähdään myös muissa lajeissa. Rally-toko, toko, nosework, vesipelastus (vepe) ja metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ) ovat kasvattaneet suosiotaan, ja osa koirakoista kilpaileekin näissä lajeissa.

Luonne ja käyttäytyminen

Perusluonteenpiirteiltään bernhardinkoira on ystävällinen, sosiaalinen ja valpas koira, josta löytyy myös ripaus huumorintajua. Aktiivisuustaso vaihtelee rauhallisesta viilipytystä eloisaan, jopa vilkkaaseen touhottajaan. Rauhallisemmankin luonteen omaava yksilö kuitenkin usein aktivoituu, jos ympärillä tapahtuu jotain ja toisaalta taas vilkkaampi yksilö osaa myös rauhoittua. Toki laiskanpulskeitakin yksilöitä löytyy, mutta ne ovat nykypäivänä harvassa.

Bernhardinkoira on vilpitön ja kiintyy syvästi perheeseensä. Se on ihmissosiaalinen ja usein hyväksyy myös vieraat koirat. Ihanteena on varma, ihmisistä pitävä, hyvähermoinen koira, mutta valitettavasti varsinkin vieraita ihmisiä kohtaan kohdistuvaa epävarmuutta rodussa esiintyy.

Bernhardinkoira vahtii kotia ilmoittamalla vieraista ja ohikulkijoista haukkumalla, mutta sen vahtiminen ei ole häiritsevää. Saalistusviettiä esiintyy osalla, jolloin naapurin kissa saattaa saada kyytiä tai korvat kadota metsässä riistan viedessä voiton. Häiritsevä paukkuarkuus, alusta-arkuudet ja eroahdistus ovat rodussa harvinaisempia.

Kokonsa vuoksi bernhardinkoira vaatii hyvän tapakasvatuksen ja peruskoulutuksen. Aikuinen, jopa 80-kiloinen koira on mahdoton hallita pelkällä voimalla, ja hihnassa kiskova jättiläinen voi aiheuttaa vaaratilanteita.

Yleisimmät asiat terveydestä

Bernhardinkoirilla esiintyy useita perinnöllisiä ja rakenteeseen liittyviä sairauksia. Tyypillisiä ongelmia ovat silmäluomien virheasennot, iho-ongelmat (erityisesti hot spot -tulehdus), ienten liikakasvu sekä erilaiset luusto- ja nivelvaivat, joista yleisimmät ovat lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöt. Myös polven ristisidevauriot, selkäsairauksista erityisesti spondyloosi sekä olkanivelen osteokondroosi tunnetaan rodussa.

Vakavimmista sairauksista voidaan mainita mahalaukun kiertymä, epilepsia, pahanlaatuinen luusyöpä (osteosarkooma) sekä sydänsairaus DCM, jotka voivat lyhentää koiran elämää merkittävästi.

Liioitellut piirteet, kuten liian raskas pää ja runsas nahka, voivat altistaa mm. silmä- ja iho-ongelmille ja nivelvaivoille. Bernhardinkoira kuuluukin Kennelliiton RKO-rotujen listalle, jossa kiinnitetään erityistä huomiota liioiteltuihin ulkomuotopiirteisiin. Rakenteelliset heikkoudet kuten liian suorat polvikulmaukset voivat puolestaan altistaa esim. polven ristisidevauriolle sekä nivelten kulumalle. 

Rodun terveyden eteen tehdään aktiivisesti työtä jalostuksen, PEVISA-ohjelman ja omistajien avoimen terveystietojen jakamisen avulla.

Turkinhoito

Bernhardinkoirasta on kaksi karvamuunnosta: lyhyt- ja pitkäkarvainen. Molemmat ovat suhteellisen helppohoitoisia. Harjaaminen kerran viikossa riittää normaalisti, mutta karvanlähtöaikoina suositellaan harjausta päivittäin. Pitkäkarvaisella on taipumusta takkuuntumiseen korvien takaa, hännästä ja housukarvoista sekä kainaloista. Pesutarve on harvoin, noin 2–3 kertaa vuodessa tai koiran liatessa itsensä. Tassukarvat kannattaa pitää lyhyenä – näin voi välttää lian kertymisen ja lumen paakkuuntumisen tassuihin.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Bernhardinkoira soveltuu parhaiten perhe- tai seurakoiraksi liikkuvalle ihmiselle, jolla on aikaa sen kanssa puuhastella. Bernhardinkoirat ovat usein myös hyvin lapsirakkaita ja sopivatkin näin ollen lapsiperheisiin. Se on sosiaalinen ja kaipaa ihmisen läsnäoloa. Se viihtyy myös ulkona, esim. aidatulla pihalla oman aikansa, erityisesti jos sillä on seuraa tai koirakaveri. Täysin ulkokoiraksi siitä ei kuitenkaan sosiaalisuutensa vuoksi ole. Bernhardinkoira hankitaan usein maalle tai taajamaan omakotitaloon, mutta kerrostalossakin bernhardinkoira voi elää ihan yhtä onnellista elämää, jos sen tarpeista ja riittävästä liikunnasta huolehditaan. Liikuntaa bernhardinkoira tarvitsee kohtuullisen paljon. Parhaimmillaan bernhardinkoira on rakastava ja lojaali kumppani koko perheelle – suuri niin kooltaan kuin sydämeltään.

Muuta

Bernhardinkoira kuuluu koiramaailman jättiläisiin - rotumääritelmän mukaan uroksen minimisäkäkorkeus on 70 cm ja nartun 65 cm. Usein koirat ovat kuitenkin reilusti minimisäkäkorkeutta isompia. Iso koko ei ole virhe, jos yleisvaikutelma säilyy tasapainoisena. Aikuisten koirien elopainossa voi olla isoakin vaihtelua, kevyemmät nartut voivat olla 50 kg paikkeilla ja isot urokset hipoa jopa 90 kg.
 

Teksti ja kuvat: Bernhardinkoirayhdistys ry