Entlebuchinpaimenkoira

Käyttötarkoitus

Entlebuchinpaimenkoira on neljästä sveitsinpaimenkoirarodusta pienin, vilkkain ja vahtivin. Alkuperäisesti sitä on käytetty karjan ajamiseen ja pihavahtina Sveitsin vuoristossa. Entlebuchinpaimenkoira on harvinainen kaikkialla maailmassa, pääkasvatusalue on saksankielinen Keski-Eurooppa. Nykyään rotu on pääosin koti- ja harrastuskoira. Rodulle nenänkäyttö on luontaista ja etsimistehtävät on helppo opettaa. Rodulla on Suomessa palveluskoiraoikeudet. Rodulla on kilpailtu pk-jäljessä ja haussa sekä tokossa. Myös pelastuskoiraharrastajia löytyy Suomesta. 

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu ei sovellu tarhakoiraksi tai narun päähän, vaan viihtyy parhaiten perheensä seurassa. Entlet tulevat toimeen lasten ja nuorten kanssa. Koirat ovat pidättyväisiä vieraita kohtaan ja pennun sosiaalistaminen on tärkeää. Rodulla on taipumus vahtia äänekkäästi ja se soveltuu parhaiten omakotitaloon. Rotu kehittyy hitaasti sekä fyysisesti että psyykkisesti ja vanhatkin koirat säilyttävät leikkisyytensä.

Yleisimmät asiat terveydestä

Rotu on rakenteeltaan perusterve ja odotettavissa oleva elinikä on 10–12 vuotta.  Rodussa esiintyy perinnöllisiä sairauksia, kuten silmäsairauksia (PRA, katarakta, glaukooma), virtsateiden kehityshäiriöitä (ektooppinen ureter) ja lonkkadysplasiaa.

Turkinhoito

Entlebuchinpaimenkoiralla on säänkestävä, lyhyt, suora peitinkarva ja lämmin villa aluskarvana. Turkki on erittäin helppohoitoinen, siihen eivät tartu roskat eivätkä lumipaakut, eikä turkki takkuunnu. Turkki pestään tarvittaessa koiran ollessa likainen; pari kertaa vuodessa yleensä riittää. Karvaa ei juuri tarvitse mitenkään hoitaa; karvanlähtöä voi nopeuttaa siihen tarkoitetulla raudalla.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Entlebuchinpaimenkoira soveltuu aktiiviselle ihmiselle/perheelle, jolla on aikaa koiralle. Varsinkin nuori koira tarvitsee virikkeitä ja aktiivista tekemistä. Koira kiintyy syvästi lähimpiin ihmisiin ja kärsii yksinolosta. Koiran liikunnantarve on normaali, parhainta liikuntaa ovat vapaana leikkiminen ja juokseminen. Pennun varhainen sosiaalistaminen ja koiran johdonmukainen koulutus on tärkeää.

Teksti: Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry