Etnankoira

Käyttötarkoitus:

Etnankoira, alkuperäiseltä nimeltään cirneco dell’etna, on alunperin vaativissa vulkaanisissa olosuhteissa tulivuorenrinteillä työskentelevä täysverinen metsästyskoira. Nykyään rotu toimii alkuperämaa Italian ulkopuolella lähinnä seura- ja harrastuskoirana, mutta kotikonnuillaan Sisiliassa koiria käytetään edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan kaniinin metsästyksessä. 

Etnankoira sopii niin seurakoiraksi aktiiviselle ihmiselle kuin näyttelyihin ja harrastuskoiraksi. Suomessa vinttikoirien rata- ja maastojuoksu ovat suosittuja harrastuslajeja näyttelyiden ohella. Lisäksi etnankoiria voi nähdä muun muassa agility- ja rallytokokentillä, noseworkissä sekä jäljestämässä.

Luonne ja käyttäytyminen:

Etnankoira on vilkas, elämäniloinen ja perheeseensä syvästi kiintyvä rotu, joka kotioloissa osaa myös rauhoittua. Pennun ja nuoren koiran kanssa voi kuitenkin joutua tekemään kovastikin töitä rauhoittumisen opettelussa. Toiminnan hetkellä rotu on heti menossa mukana, eloisa ja ajoittain hyvin äänekäs. Rotu viihtyy mukavuudenhaluisena kainalossa sohvalla, mutta on aina valmis reippailemaan tai puuhastelemaan yhdessä omistajansa kanssa. Liikunnan ja toiminnan puute voi kuitenkin ilmetä turhautumisena ja ei toivottuna käytöksenä. Etnankoiralla on pääsääntöisesti korkea vireystila ja havainnoi ympäristöään herkeämättä ollessaan valveilla.

Alkukantaisena koirana etnankoira voi alkuun olla epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Tutustuttuaan vieraisiin, etnankoira suhtautuu ystävällisesti tai välinpitämättömästi heihin. Tässäkin suhteessa yksilöiden välillä on suuria eroja ja osa eroista selittyy sosiaalistamisen määrällä.

Etnankoiran koulutettavuus vaihtelee vaikeasti motivoitavasta kohtuulliseen. Rotu on älykäs, oppivainen ja nauttii yhteistyöstä omistajansa kanssa, mutta on samalla myös melko haluton miellyttämään ja tylsistyy kaavamaisiin suorituksiin nopeasti. Koulutus voi vaatia kouluttajalta kärsivällisyyttä ja huumorintajua, mutta sopivalla kekseliäisyydellä etnankoirasta saa mukavan harrastuskaverin myös hieman tottelevaisuutta vaativiin lajeihin.

Etnankoiran juuret ovat metsästyksessä ja useimmilla koirilla on vahva saalis- ja riistavietti, minkä vuoksi koiraa ei voi välttämättä päästää vapaaksi aitaamattomalla alueella. Saalista etsiessään se on intensiivinen ja periksiantamaton. Viettien vahvuus ja painotukset ovat kuitenkin hyvin linja- ja yksilökohtaisia.

Muihin koiriin etnankoirat suhtautuvat yleensä suhteellisen sopuisasti. Urokset ovat aikuistuttuaan narttuja herkempiä kahnauksiin vieraiden, erityisesti samaa sukupuolta edustavien, koirien kanssa. Rodun luonteessa on ripaus välimerellistä temperamenttia, mikä näkyy tunteiden kuumentumisena muiden koirien kanssa leikkiessä. Koirapuistot voivatkin olla haasteellisia paikkoja ulkoiluttaa etnankoiraa.

Yleisimmät asiat terveydestä:

Etnankoiraa on pidetty keskimäärin verrattain terveenä rotuna. Nykytiedon valossa ja lisääntyneen terveystutkimuksen ansiosta voidaan sanoa, että etnankoiralla esiintyy samoja sairauksia kuin muillakin roduilla. Tiedot etnankoirien terveydestä perustuvat Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry:n tekemiin terveyskyselyihin, Suomen Kennelliiton ylläpitämän Jalostustietojärjestelmän terveystietoihin sekä jalostustoimikunnan vastaanottamiin tietoihin koirien sairauksista ja kuolinsyistä. 

Suomessa tutkitaan nykyään jo suuri määrä etnankoiria vuosittain virallisissa terveystutkimuksissa ja trendi on noususuhdanteinen. 

Etnankoiran yleisin terveysongelma liittyy allergiaan ja ihoon. Rotukerhon terveyskyselyn (2016) mukaan 7 %:lla etnankoirista on diagnosoitu allergia. Allergiatapauksille ei löytynyt yhteistä nimittäjää, vaan allergian aiheuttajat vaihtelivat. Allergia oireili kyselyn mukaan aina iholla, yksittäistapauksena suolisto-oireina. Kyselyn mukaan peräti 12 %:lla etnankoirista on todettu atooppista ihottumaa. Rodun yksilöillä kuiva iho tai ihon hilseily on yleistä (21 %), osa tästä on kausittaista ja johtuu ehkä kuivasta talvi ilmasta. Rodulla tavataan myös karvattomuutta ja huonokarvaisuutta. Muita autoimmuunisairauksia on esiintynyt rodussa yksittäisiä tapauksia.

Etnankoirilla esiintyy verrattain yleisesti kasvainsairauksia. Ihon kasvaimia esiintyy niin hyvä- kuin pahalaatuisina. Syöpä ja kasvainsairaudet ovat jalostustietojärjestelmän mukaan yleisin kuolinsyy rodussa. 

Etnankoirilla on löydetty patellaluksaatiota vähäisiä määriä. Silmäsairauksia on esiintynyt yksittäistapauksina. 

Rodulla hammaspuutokset ovat verrattain yleisiä. 14 %:ltä etnankoirista puuttuu hampaita. Puuttuvat hampaat ovat lähes aina välihampaita ja yleisimmin välihammaspuutoksia oli kaksi. Kolmen ja sitä useampien välihampaiden puutokset ovat rodussa harvinaisia. Terveyskyselyjen mukaan rodulla ei ole mainittavia purentavikoja ja hampaat säilyvät terveinä. 

Etnankoirilla esiintyy hyvälaatuista fysiologista sivuääntä, jolla ei ole vaikutusta koiran jalostuskäyttöön. Tämän lisäksi esiintyy sydämen vajaatoimintaa. Tapaukset on todettu tavallisesti korkeammalla iällä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Pienilukuisuudestaan huolimatta rodun geneettinen monimuotoisuus on suhteellisen hyvä. Geenitutkimuksen mukaan keskiverto geneettinen monimuotoisuus rodulla vaihtelee 31-39% välillä. Joillain yksilöillä on sukusiitoksesta johtuen alhaisempi prosentti ja taas joilla korkeampi prosentti, johtuen rotukirjan avoimuudesta ja rotuunottoyksilöiden jalostuskäytöstä.

Turkinhoito:

Etnankoiran turkki on erittäin helppohoitoinen. Lyhyehkö karvapeite on laadultaan likaa hylkivä, eikä se vaadi erityistä huoltoa tai säännöllistä pesua shamppoolla. Osalla koirista on karvanlähtö 1-2 kertaa vuodessa. Rodulle ei kuitenkaan kasva runsasta pohjavillaa, minkä vuoksi etnankoira on puettava vähintään kylmään vuodenaikaan. Koirien valmisvaatevalikoimat ovat nykyään laajat ja sekä koira että omistaja tottuvat pukemiseen nopeasti.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii:

Etnankoira sopii monenlaisiin perheisiin ja asuinympäristöihin, kunhan sille tarjotaan riittävästi liikuntaa ja puuhaa arjessa. Rodun edustajia elää ongelmitta niin urbaanissa ympäristössä kerrostaloissa kuin maallakin. Monet etnankoirat nauttivat myös laumaelämästä: usein käykin niin, että persoonallinen rotu vie mennessään ja hörökorvia on samassa perheessä useampia. Alkukantaisena koirana, etnankoira kaipaakin usein kaveria.

Etnankoira on kova puuhastelemaan omiaan jäädessään yksin, eteenkin nuorella iällä. Tästä syystä yksinolon ja rauhoittumisen opetteluun on panostettava heti alusta alkaen valtavasti resursseja. Omistajalta vaaditaan välillä pitkää pinnaa ja huumorintajua. 

Pienten lasten ja etnankoiran erittäin vilkkaan pentuajan yhteensovittaminen voi vaatia erityistä kärsivällisyyttä. Alkukantaisena rotuna etnankoiran huolelliseen sosiaalistamiseen tulee myös kiinnittää pentuaikana riittävästi huomiota. Tulee myös ottaa huomioon, ettei etnankoira sovellu pienten lasten ulkoilutettavaksi saalisviettinsä vuoksi. Ja perheen arki pitäisi olla hyvin rytmitettyä, jotta koira tuntee olonsa turvalliseksi kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi.

Muuta:

Vaikka turkinhoito onkin etnankoiralla helppoa, vaatii sen hoitaminen muita toimia. Kynnet ovat voimakkaat ja ne pitää säännöllisesti lyhentää tai ne kasvavat nopeasti ylimittaisiksi ja aiheuttavat käpäliin virheasentoja.

Hampaat on syytä huoltaa säännöllisesti. Pentu on helppo opettaa hammaspesulle jo pienestä pitäen. Kuten ihmiselläkin, niin koirallekin säännöllinen hampaiden pesu takaa terveen suun koko eliniäksi.

Etnankoiran vapaana pitäminen on metsästyslain mukaan kyseenalaista, koska lähtiessään ajamaan saalista, se ei valitse mitä se ajaa. Suomessa saa hirvieläintä ajaa vain alle 28 cm korkealla koiralla. Lisäksi pitää aina varmistaa metsästysajat, rauhoitusajat, maanomistajan luvat, oman metsästysalueen riistanhoitoyhdistyksen erikoissäännökset, sallityt riistakiintiöt ja ajavien koirien kiinnipitomääräykset.

Kiinnostuessasi etnankoirasta ole rohkeasti yhteydessä kasvattajiin ja/tai rotuyhdistykseen: monet rodun harrastajat vastaavat mielellään koiria koskeviin kysymyksiin.