Hokkaido on yksi Japanin kuudesta alkuperäisrodusta yhdessä akitan, shiban, kishun, kainkoiran ja shikokun kanssa.

Käyttötarkoitus

Rotua on alkujaan käytetty pääasiassa suurriistan, kuten hirvien ja karhujen metsästykseen. Se on ollut myös toimiva kodin vahti ja taakanvetäjä. Rotu on kehittynyt nykyiseen malliinsa pohjoisella Hokkaidon saarella eristyksissä muista japanilaisista roduista, vaikka sen historia Japanin alkuasukkaiden kanssa elävänä koirana ulottuu tuhansien vuosien taakse. Rotu nimitettiin Japanin kansallisaarteeksi 1937. Nykyisin hokkaido on yleisimmin seurakoira, vaikkakin joitain yksilöitä käytetään Japanissa yhä metsästyskoirina.

Luonne ja käyttäytyminen

Hokkaido on aktiivinen ja älykäs, voimakkaasti perheeseensä kiintyvä koira. Kotioloissa aikuinen koira on rauhallinen ja huomaamaton muiden Japanilaisten rotujen tavoin. Perheen kesken ne voivat olla hyvinkin lapsekkaasti käyttäytyviä, omistushaluisia ja dramaattisia, vaikka muulle maailmalle koirasta huokuisi pelkkää tyyneyttä ja itsevarmuutta.

Rotu suhtautuu vieraisiin yleensä ystävällisesti tai välinpitämättömästi. Vieraita koiria aikuinen hokkaido ei tyypillisesti suvaitse lähelleen, etenkin jos kyseessä on saman sukupuolen edustaja. Rotu ei ole herkkähaukkuinen - päinvastoin, mutta sen ominaisuutena on ulvonta, jolla koira usein ilmaisee iloaan tai halua tulla huomioiduksi.

On hyvä muistaa, että hokkaido on yhä edelleen osaksi metsästyskoira. Sen irti pysyminen aitaamattomalla alueella ei ole itsestäänselvyys, ja jos kotona on muita lemmikki- tai kotieläimiä, on koira hyvä tutustuttaa niihin heti pennusta lähtien.

Yleisimmät asiat terveydestä

Rodun ulkonäöstäkin voi jo päätellä ettei rotu ole pitkälle jalostettu, vaan hyvinkin terverakenteinen työkoira. Harvinaisuutensa vuoksi sen terveydentilasta on kuitenkin valitettavan vähän tietoa, mutta yleisesti ottaen hokkaidot ovat terveitä ja pitkäikäisiä koiria. Rodulla tavataan joitakin silmäsairauksia, sekä lonkkaniveldysplasiaa.

Turkinhoito

Hokkaidoilla on kaksinkertainen turkki: päällä karkea peitinkarva ja alla paksu pohjavilla. Peitinkarva on hyvinkin likaa hylkivää, ja pohjavilla toimii hyvänä lämmöneristeenä: tämä tekee rodusta mainion joka sään koiran. Hokkaido pudottaa turkkinsa 1-2 kertaa vuodessa, jolloin karvanlähtö on hyvin runsasta - tällöin irtokarvojen päivittäinen poisharjaaminen on suositeltavaa.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Koska hokkaido voi olla hyvinkin itsepäinen, herkkä ja dominoiva, on omistajalla hyvä olla aiempaa kokemusta koirien parissa. Rotu on myös aktiivinen, sekä väsymätön ulkonaliikkuja - se ei sovi pelkäksi kotikoiraksi, vaan kaipaa fyysistä rasitusta sekä aivoja vaativia virikkeitä.

Muuta

Rotu on hyvin harvinainen Japanin ulkopuolella. Ensimmäinen yksilö tuotiin Suomeen vuonna 2009, ja vuonna 2016 rodun edustajia oli maassamme 19kpl.
Hokkaidoilla on usein sinertäviä läiskiä kielessään.

Rodun värikirjo on varsin laaja: valkoinen, sekä punaisen eri sävyt ovat yleisimmät turkinvärit, seuraavaksi musta tan merkein. Lisäksi rodusta löytyy brindlejä, seesameja, sekä lähestulkoon mustia koiria, tällöin koira on musta tan merkein, mutta tan merkeissä on brindle raidoitus, ns. black and tan brindle. Muita nimityksiä hokkaidolle ovat mm. Hokkaido Ken ja Ainu Ken.

Teksti: Suomen Nihonken ry / Ronja Vahvelainen

Koko

Seurallisuus

Liikunnallisuus

Turkin vaativuus

Saatavilla olevat pentueet

Tällä hetkellä Kennelliiton pentulistalla ei ole tämän rodun pentueita. Ota yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälitykseen.