Keskiaasiankoira

Käyttötarkoitus

Keskiaasiankoira on yksi vanhimmista koiraroduista. Rotu kehittyi luonnollisen valinnan kautta yli neljän tuhannen vuoden aikana laajalla alueella, joka nykyisin ulottuu Kaspianmereltä Kiinaan ja eteläiseltä Uralilta Afganistaniin saakka. Rodun syntyyn ovat vaikuttaneet Tiibetin muinaiset koirat ja eri paimentolaisheimojen karjakoirat, jotka ovat läheistä sukua mongolianpaimenkoiralle ja tiibetinmastiffille. Keskiaasiankoiraa käytettiin pääasiassa karjan, karavaanien ja omistajansa asumuksen suojelijana, ja se on ollut myös ankaran luonnonvalinnan kohteena. Vaativa elinympäristö ja jatkuva taistelu petoeläimiä vastaan ovat jättäneet jälkensä sekä rodun ulkomuotoon että luonteeseen, muovanneet siitä vahvan, pelottoman ja voimiaan säästävän. Alkuperäisillä asuinalueillaan rotua käytetään pääasiassa suojelemaan karjalaumoja petoeläimiltä sekä myös vartiokoirana. Rodun määrätietoinen jalostustyö aloitettiin Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Suomessa rotua käytetään laumanvartijana kotieläintiloilla, aluevartijana yksityisalueilla kuin myös seurakoirana ja lemmikkinä. Näyttelyt ovat rodun suurin harrastusmuoto, virallisia tuloksia on myös käyttäytymiskokeesta sekä MEJÄ:stä.

Luonne ja käyttäytyminen

Rodussa on suuria vaihteluja, mutta ihanne on peloton, voimiaan säästävä ja reviirin ulkopuolella välinpitämättömän vaikutelman antava, tasapainoinen koira. Rodussa on dokumentoitu jonkin verran kuolinsyytilastoihin myös käytös- ja käyttäytymishäiriöitä ja rodussa tavataan myös hermorakenteeltaan heikkoja, toimintakyvyttömiä sekä resurssi- ja pelkoaggressiivisia yksilöitä.

Keskiaasiankoira on parhaimmillaan itsenäinen ja voimakkaasti vartioiva koira, jolla tulee olla korkea reagointikynnys. Toimiessaan rodunomaisesti keskiaasiankoiran vartiointivietti voimistuu omalla reviirillään ja koira reagoi nopeasti. Koirat voivat hämätä antaen flegmaattisen vaikutelman säästäessään energiaa makaamalla näennäisen välinpitämättömästi, mutta ovat silti nopeita, atleettisia ja toimintakykyisiä vartiokoiria.

Keskiaasialaista ei tulisi koskaan yrittää hallita pakotteilla tai fyysisellä voimalla, sillä lopputulos on yleensä toivotusta päinvastainen. Rotua pidetään vaikeasti motivoitavana ja siten haasteellisena kouluttaa. Miellyttämisenhalua ei juuri ole, koira palkkautuu melkein yksinomaan ruualla jos silläkään ja toistojen määrä on rajallinen. Silti rodulla on tuloksia myös käyttäytymiskokeessa ja yhdellä koiralla BH-tulos. Hyväksytty luonnetestitulos on vaatimuksena kotimaiselle valionarvolle, silti tuloksia on verrattain vähän. Konepetotestausta tehdään harrastajien keskuudessa vuosittain.

Yleisimmät asiat terveydestä

Terveystilanne on vaihteleva.  Keskiaasiankoiraa rotuna yleisesti vaivaavat suuren kokonsa vuoksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet; lonkka- ja kyynärniveldysplasia, spondyloosi ja sidekudosheikkoudet.  On tavattu myös silmäsairauksista entro- ja ektropiumia, sisäelinsairauksista syöpäkasvaimia, munuaisten vajaatoimintaa, mahalaukunkiertymiä ja sydänvikaa. Korvien hiivasienitulehdus ja ihon hotspot vaivaavat myös osaa koirista. On myös koiria, jotka ovat vapaita kaikista em. sairauksista. Oikeanlaisella liikunnalla ja ravitsemuksella voi vaikuttaa koirien terveyteen suuresti.

Rotu ei kuulu Pevisaan, mutta jalostukseen käytettävällä koiralla on syytä olla mahdollisimman kattavat viralliset terveystutkimustulokset julkaistuna Koiranetissä.

Turkinhoito

Ei erityisiä hoitotoimenpiteitä. Oikea turkin laatu on likaa hylkivä, tiivis ja suojaava. Karvan pituudessa on eroja. Karvanlähtöä edistää oikea harjaus. Ruokinta vaikuttaa ihon ja turkin kuntoon, joten hyvälaatuinen ja ravintoaineiltaan tasapainoinen ravinto ehkäisee iho-ongelmia.

Kynsien tulee olla voimakkaat ja tarvittaessa koiralta on lyhennettävä niitä. Myös kaksoiskannuksia tavataan rodulla, mutta ne eivät saa vaikuttaa näyttelyssä arvosteluun.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Laumanvartijarotuna keskiaasiankoira on ihanteellisin maaseudulle hyötyeläinten ja omaisuuden vartiointiin. Rotua suositellaan ainoastaan maaseudulle ja harvaan asutulle alueelle herkkähaukkuisuuden ja voimakkaan vartiointivietin vuoksi. Jatkuvassa stressitilassa ja väärässä elinympäristössä keskiaasiankoirasta saa reaktiivisen, jolloin tavataan usein ongelmia koiran hallinnassa ja käyttäytymisessä. Ensimmäistä keskiaasiankoiraa harkitsevan on syytä vierailla mahdollisimman monen kasvattajan luona ja kartoitettava omat resurssit koiran hankintaan.

Keskiaasialainen tarvitsee ihmisen, joka ymmärtää rodun erityispiirteet ja osaa käsitellä koiraa sen mukaisesti. Rodun parissa omistajan on oltava vastuunsa ympäristöä ja koiraa kohtaan tunteva. Jokamiehenoikeudet asettavat omat haasteensa laumanvartijakulttuurille ja on osattava koiran oikea leimauttaminen ja käsittely kotieläinten parissa.

Keskiaasiankoira on sisäsyntyisesti varautunut kaikkea vierasta ja uhkaavaa kohtaan, minkä takia sosiaalistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Keskiaasiankoira on laumassa, ei yksin työskentelevä koira. Ne viihtyvät isoissakin laumoissa, myös eri rotuisten ja samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Suomessa aidattu alue on välttämätön. Rohkeasti tutustumaan rotuun!

Teksti ja kuvat: CAO Finland ry