Pyreneittenkoira on tuhansia vuosia vanha rotu, jonka uskotaan polveutuvan aasialaisista vuoristokoirista. Pyreneittenkoiran tehtävänä on suojella karja- ja lammaslaumoja susilta, karhuilta ja tarvittaessa myös karjavarkailta. Pyreneittenkoira on itsenäisesti toimiva, omaan laumaansa leimautuva vahtikoira. Siksi Pyreneittenkoira saattaa olla varautunut ja epäluuloinen vieraita kohtaan. Kiinnostus laumanvartijakoirien käyttämiseen alkuperäistarkoituksiin on ollut heräämässä, mutta nykyään rotu toimii lähinnä seurakoirana.
Pyreneittenkoiralla on itsenäinen luonne ja päättelykyky, jolloin koira toimii tarvittaessa itsenäisesti. Se on kuitenkin herkkä ja pehmeäluonteinen koira. Siksi kovakourainen kasvatus ei tuota toivottua tulosta, vaan saa aikaan pelokkaan ja epäluotettavan koiran. Pyreneittenkoiran kasvatus kannattaa tehdä huolella pennusta lähtien, eikä johtajuus saa olla epäselvää. Pyreneittenkoira tarvitsee selkeän, rehellisen ja auktoriteettia omaavan omistajan, joka kohtelee koiraansa kunnioittaen. Rotu tarvitsee pentuaikana kunnollisen sosiaalistamisen. Pyreneittenkoira muistaa hyvin oppimansa ja myös kokemansa asiat – niin hyvässä kuin huonossa.
Rotu on älykäs, kekseliäs ja haukkuherkkä, minkä vuoksi rotu ei välttämättä sovellu taajama-alueelle tai kerrostalokoiraksi. Jos koira on tottunut siihen pennusta lähtien ja omistaja panostaa koiran ulkoiluttamiseen, se voi sopeutua elämään myös tiiviimmin asutulla asuinalueella. Omaan piha-alueeseen tottunut pyreneittenkoira ei välttämättä enää sovellu asumaan jatkuvasti sisätiloissa kerrostalossa. Rotu soveltuu hyvin ulkokoiraksi luonteensa ja paksun turkkinsa vuoksi. Pyreneittenkoira haluaa vahtia ympäristöään joltain korkealta paikalta, josta näkee kauas. Reviirinsä laajentamisen halun vuoksi pyreneittenkoira ei yleensä pysy omalla tontilla ja tarvitsee siksi aidatun piha-alueen.
Rotu kuuluu PEVISA:an kyynär- ja lonkkanivelten osalta. Myös silmät ja polvet suositellaan tutkittaviksi. Isoille roduille tyypillisesti pyreneittenkoiralla voi esiintyä kasvuajan ongelmia, kasvuhäiriöitä ja –kipuja. Rodussa esiintyvät muut sairaudet: korvatulehdus, distichiasis, PPM, hot spot, allergiat, epilepsia, entropium, OCD, mahalaukun kiertymä ja pahalaatuiset kasvaimet. Pyreneittenkoiraa pidetään kuitenkin pääasiallisesti terveenä rotuna.
Turkki on paksu ja säänkestävä. Karvanlähdön aikaan pehmeä pohjavilla lähtee nopeasti laattoina, jolloin perusteellinen kampaus ja mahdollisesti pesu on tarpeen. Rotu ei ole trimmattava. Turkki on kuitenkin melko helppohoitoinen ja pesu 1-2 kertaa vuodessa riittää. Noin kerran viikossa suoritettu pohjavilloja myöden harjaus ehkäisee turkin takkuuntumisen. Turkki saattaa takkuuntua etenkin korvien takaa, housuhapsuista ja myös hännästä, missä on pitkähkö karva. Turkki tulisi pitää kuivana, koska kastuessaan se aiheuttaa helposti hot spotia ja muita iho-ongelmia.
Pyreneittenkoira kannattaa totuttaa jo pennusta kynsien leikkuuseen, koska rodulla kuuluu olla kaksoiskannukset , joita on lyhennettävä säännöllisesti.
Pyreneittenkoiran omistajalta vaaditaan huumorintajua, liikunnallisuutta ja kykyä ymmärtää itsenäisen rodun ominaisuuksia, ja joka ei vaadi koiraltaan palveluskoiramaista palveluhalukkuutta.
Teksti ja kuvat: Suomen Pyreneläiset ry