Alkuperäinen tehtävä oli suurriistan (erityisesti leijonan) jäljittäminen ja pysäyttäminen. Rhodesiankoiraa käytetään joissain maissa vartiointitehtäviin. Rotu on monipuolinen harrastuskoira ja mainio seurakoira. Se soveltuu hyvin myös lapsiperheisiin. Rhodesiankoiran kanssa voi harrastaa mm. agilitya, mejää, tottelevaisuutta, maasto-ja ratajuoksuja ja palveluskoiralajeja. Rotuna se on erittäin kestävä, verraten nopeasti liikkuva, lihaksikas ja voimakas. Nämä piirteet mahdollistavat monenlaisen harrastamisen. Rhodesiankoiralla on usein voimakas tai erittäin voimakas riista-ja/tai saalisvietti, eikä sitä aina hyvälläkään koulutuksella aina pysty täysin poistamaan.
Rhodesiankoira on pentuna erittäin energinen, utelias ja hauska. Rodulle ominainen pidättyväisyys tulee esille vasta aikuisiällä, joillekin ei silloinkaan. Täysi-ikäinen koira on kotioloissa rauhallinen ja huomaamaton, mutta useimmiten omaa vahtiviettiä, jota ilmaisee haukkumalla omalla reviirillään. Rotu on älykäs ja voimakastahtoinen, mutta usein myös pehmeä, joten se vaatii määrätietoisen kouluttamisen pentuiästä lähtien. Aikuinen koira on vieraita kohtaan hieman pidättyväinen mutta tutustuttuaan ystävällinen. Omistajaansa kohtaan rhodesiankoira on erittäin uskollinen ja kiintynyt. Koiran on oman arvonsa tunteva, älykäs ja huumorintajuinen. Sanotaankin, että rhodesiankoira on hyvä yhteistökumppani – ei sokeasti käskyjä noudattava orja.
Lonkkatuloksiltaan rhodesiankoira on kokoonsa nähden terve. Myös kyynärtulokset ovat hyvää keskitasoa. Terveysriskeihin lasketaan erilaiset tuki-ja liikuntaelinten sairaudet, kuten välimuotoiset nikamat ja spondyloosi, sekä olkanivelen ja kintereen osteokondroosi. Rhodesiankoirilla esiintyy immunologisia sairauksia. Näistä allergiat, atopia, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä kasvainsairaudet ovet yleisimpiä. Eturauhastulehdukset, anaalitulehdukset sekä vanhenevien narttujen kohtutulehdukset ovat melko yleisiä.
Rhodesiankoiran turkki ei tarvitse erillistä hoitoa.
Rhodesiankoira sopii aktiiviselle, ulkona ja luonnossa liikkuvalle ihmiselle. Hyvä huumorintaju ja kärsivällisyys ovat rhodeihmisen hyveitä. Koulutuksen tulee olla hauskaa, motivoivaa ja lyhytkestoista. Rhodesiankoira pitää läheisyydestä ja on mukavuudenhaluinen. Se ei missään nimessä ole piha-tai tarhakoira.
Rhodesiankoirissa syntyy usein kosmeettisesti virheellisiä pentuja. Pennulta voi puuttua ridge kokonaan tai ridge voi olla epäsymmetrinen. Koirassa voi olla myös liikaa mustia karvoja tai liian suuria valkoisia merkkejä. Näitä kutsutaan värivirheiksi.