Käyttötarkoitus

Bullmastiffi kehitettiin aikoinaan riistanvartijan työpariksi salametsästäjien kiinniotossa. Niiden tuli jäljittää salametsästäjä, ilmaista se äänettömästi eleillään ja riistanvartijan kehotuksesta ottaa kiinni ja kaataa maahan. Bullmastiffin tuli pystyä itsenäiseen ja mahdollisimman äänettömään työskentelyyn jäljittäessään salametsästäjiä, mutta olla riistanvartijan hallittavissa kiinniottotilanteessa.

Nykyään bullmastiffin käyttötarkoituksena on olla lähinnä harrasteluun sopiva seurakoira unohtamatta kuitenkaan rodun alkuperää. Bullmastiffi on rauhallinen rotu, mutta ei kuitenkaan mikään ”sohvaperuna”, vaan se kaipaa elämäänsä toimintaa ja soveltuu moneen harrastukseen. Yleisin koiraharrastusmuoto bullmastiffin kanssa on näyttelytoiminta, mutta bullmastiffien kanssa harrastetaan paljon muutakin. Tottelevaisuuskokeissa bullmastiffeja näkee silloin tällöin ja oikealla motivoinnilla tulosta syntyy. Käyttäytymiskokeen suorittaneita bullmastiffeja on vuoden 2012 loppuun mennessä lähes toistakymmentä. Bullmastiffi käyttää mielellään nenäänsä ja pelastuskoiratoiminta, jäljestys ja metsähaku sopivat sille hyvin. Bullmastiffilla ei kuitenkaan ole palveluskoiraoikeuksia, eikä sitä suositella etenkään suojelu- ja puolustusharrastuksiin.

Luonne ja käyttäytyminen

Bullmastiffi on kohtuullisen rauhallinen ja hiljainen perhekoira, joka on kuitenkin heti valmiina toimintaan kun tulee aika lähteä ulos. Aktiivisuudessa voi olla huomattavia eroja yksilöiden välillä, sillä siinä missä toinen bullmastiffi tuntuu jaksavan touhuta loputtomiin, toinen tyytyy ennemmin makoilemaan rauhallisesti ja ottamaan rennosti. Vaikka bullmastiffi nykyisin on pääasiassa seurakoira, on se taustaltaan kuitenkin tiettyyn tarkoitukseen jalostettu ja käytetty työkoira, mikä saattaa edelleen näkyä sen luonteessa mm. keskimääräistä suurempana puolustushaluna, reviiriajatteluna ja ei-sosiaalisuutena lajikumppaneita kohtaan. Vieraita ihmisiä kohtaan bullmastiffit ovat pääosin avoimia ja ystävällisiä.

Yleisimmät asiat terveydestä

Bullmastiffi on melko perusterve koira, jonka suurimpia terveysongelmia ovat nivelten kasvuhäiriöt (kyynär- ja lonkkadysplasia) sekä erilaiset ihovaivat, joista yleisimpiä ovat furunkuloosi, hot spot ja erilaiset allergiset ihottumat. Bullmastiffien kuolinsyistä yleisimpiä ovat erilaiset syövät, joihin koiria menehtyy myös melko nuorella iällä.  Bullmastiffi on PEVISA-rotu ja jotta pennut voidaan rekisteröidä, tulee vanhempien olla astutushetkellä lonkka- ja kyynärnivelkuvattuja. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkien osalta D ja kyynärnivelien osalta 1. Rotujärjestön suositus on, että C tai D-lonkkaisen koiran kumppani on tervelonkkainen, eli A tai B-lonkkainen ja että pentueen yhteenlaskettu indeksi lonkkien ja kyynärnivelten osalta on yli 200. Jalostukseen käytetyille koirille suositellaan myös virallista sydänkuuntelua, sekä silmätarkastusta.

Turkinhoito

Bullmastiffilla on lyhyt, tiivis ja helppohoitoinen turkki. Se vaatii harjausta lähinnä karvanlähtöaikaan keväisin ja syksyisin. Koira kannattaa pestä silloin kun se tuntuu likaiselta, mutta yleensä pesu muutaman kerran vuodessa riittää.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Bullmastiffi sopii ihmiselle, joka haluaa suhteellisen rauhallisen, itsenäisen ja ystävällisen koiran ja joka lenkkeilee koiransa kanssa kohtuullisesti. Bullmastiffi on yleensä hyvä perhekoira, sillä se on kärsivällinen, perheelleen omistautunut ja luotettava. Bullmastiffi ei ole kaikille sopiva rotu, vaan se vaatii omistajaltaan vastuullisuutta, rodun tuntemusta ja halua vähintään tapakouluttaa koiransa. Bullmastiffi soveltuu monenlaiseen harrastustoimintaan, vaikkakin itsenäisenä ja hieman vaikeammin motivoitavana rotuna se ei välttämättä ole kovin kilpailuhenkisen omistajan ykkösvalinta.

Teksti: Bullmastiffit ja Mastiffit ry

Koko

Seurallisuus

Liikunnallisuus

Turkin vaativuus

Saatavilla olevat pentueet

Tällä hetkellä Kennelliiton pentulistalla ei ole tämän rodun pentueita. Ota yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälitykseen.