Käyttötarkoitus

Seura- ja harrastuskoira

Venäjäntoy on eloisa ja tasapainoinen seurakoira. Rotu on kehitetty Venäjällä 1800 – 1900 luvun vaihteessa käyttäen apuna Saksasta ja Englannista tuotuja manchesterinterriereitä. Älykäs ja temperamenttinen koira alkoi pian kiinnostaa venäläistä aatelistoa, jolloin alkoi rodun todellinen nousu. Loppujen lopuksi pennut olivat niin kalliita, että tavallisella kansalla ei ollut niihin varaa. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäjäntoy hävisi kokonaan tunnettuna rotuna.

1950-luvulla kasvattajat alkoivat jälleen kiinnostua pienistä seurakoirista, jonka seurauksena jalostettiin lyhytkarvaisen lisäksi tuolloin hinnaltaan edullisempi pitkäkarvainen rotumuunnos. Suomeen ensimmäiset rekisteröidyt venäjäntoyt saapuivat 1980-luvulla. FCI:n luokituksen ryhmään 9 kuuluvaa venäjäntoyta on rekisteröity vuosittain noin sata yksilöä.

Venäjäntoy on ulkomuodoltaan tyylikäs, korkearaajainen koira, jolla on kevyt luusto ja litteät lihakset. Rodussa on kaksi muunnosta: alkuperäinen lyhytkarvainen sekä myöhemmin kehitetty pitkäkarvainen. Väreinä ovat black&tan, brown&tan, blue&tan, punainen, punaruskea ja punamusta. Sekä urokset että nartut ovat 20 – 28 cm korkeita ja painavat korkeintaan kolme kiloa.

Luonne ja käyttäytyminen

Rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan venäjäntoy oli omistajalleen uskollinen, kestävä, pieniruokainen ja vähän tilaa vaativa "varashälytin". Jalostustyön seurauksena rotu on tänä päivänä enemmän seurakoiramainen, mutta pienestä koostaan huolimatta se on vahvaluontoinen ja vilkas terrierimäinen koira, joka tarvitsee riittävästi liikuntaa ja aktivointia sekä hyvän peruskoulutuksen.

Venäjäntoy on taskukokoinen koira, jolla on ison koiran luonne. Pienestä koostaan huolimatta venäjäntoy ei ole lelu eikä ikuinen pentu, vaan monipuolinen harrastuskoira. Sen kanssa onnistuu muun muassa lenkkeily, toko, agility ja vaikkapa koiranäyttelyissä käynti.

Lyhyt-ja pitkäkarvaisen rotumuunnoksen luonteet eivät eroa toisistaan, vaan erot ovat yksilökohtaisia.

Yleisimmät asiat terveydestä

Rodun terveydentilasta on saatavissa kohtuullisen vähän tietoa, mutta venäjätoy on perusterve rotu.

Terveydestä saataisiin lisää tietoa, jos kaikki jalostukseen käytetyt koirat silmä- ja polvitarkistettaisiin. Myös kotikoirien tarkistaminen antaa arvokasta tietoa rodun terveydestä. Huomiota kannattaa myös kiinnittää siihen, ettei esimerkiksi silmien tarkistaminen vuoden iässä anna oikeaa kuvaa rodun silmäsairauksista. Silmien tarkistamista suositellaan myös vanhemmalla iällä ja mahdollisimman lähellä astutusta. Jalostuskoira on syytä tarkistuttaa 1-2 vuoden välein.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, sekä yksittäisiä sydänvika- ja epilepsiatapauksia.

Venäjäntoyn luut ovat ohuet, jonka vuoksi jalkamurtumia esiintyy onnettomuuksien ja varomattomien hyppyjen seurauksina.

Hampaiden hoitoon on syytä kiinnittää huomiota, sillä ahtaisiin hammasväleihin saattaa kertyä hammaskiveä. Jalostuksessa olisi syytä kiinnittää huomiota myös hampaisiin, siihen että koiralla on oikeanlainen purenta eikä hammaspuutoksia olisi.

Venäjäntoy on varsin pitkäikäinen, jotkut yksilöt ovat eläneet jopa 16-vuotiaiksi.

Turkinhoito

Venäjäntoyssa on kaksi eri karvamuunnosta: lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen. Lyhytkarvaisen turkki on lyhyttä ja pinnanmyötäistä. Pitkäkarvaisen korvissa, hännässä ja tassuissa on pitkää ja paksua koristekarvaa, mutta rungon karva on pinnanmyötäistä ja pituudeltaan noin 3-5cm. Oikeanlaatuinen turkki on suhteellisen helppohoitoinen ja vaivaton, eikä karvaa lähde häiritsevästi.

Rotu pitää lämpimästä, joten pakkassäillä on syytä olla varovainen, ettei koira palellu. Varsinkin lyhytkarvaiset koirat ovat herkkiä paleltumille, pipo ja vaatteet ovat suositeltavia talvella.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Ihmiselle, joka ymmärtää, että pienessä paketissa asuu "suuri oikea koira" ja että koiran kasvatus antaa myös hieman haastetta. Venäjäntoy sopii ihmiselle, jolla on aikaa tapakasvatukseen ja liikkua riittävästi sekä aktivoida koiraa.
Venäjäntoy on seurallinen, useimmat tykkäävät käpertyä omistajansa kainaloon. Venäjäntoy sopii sekä maalle, että kaupunkikoiraksi. Se on haukku herkkä ja naapurisovun säilyttämiseksi, siihen tulisi puuttua jo koiran ollessa pentu.

Muuta

Ensimmäiset rekisteröidyt venäjäntoyt saapuivat Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Rotu kuului ensin kääpiökoiriin, mutta siirrettiin myöhemmin terrieriryhmään. Koirat olivat pitkäkarvaisia ja Suomen Kennelliitto rekisteröi ne rotunimellä; pitkäkarvainen Moskovan kääpiöterrieri.

Rodun nimihistoria on erittäin mielenkiintoinen. Aluksi rodun lyhytkarvaista versiota kutsuttiin Venäjällä nimellä Russian toy-terrier (Pусский той-терьер) ja pitkäkarvainen rotumuunnos sai nimekseen Moscow toy-terrier (Московский той-терьер) E. F. Žarovan kotikaupungin mukaan.
Pikkuhiljaa rotunimeksi vakiintui rodun kotimaassa Russian toy-terrier, jolla tarkoitettiin molempia karvanlaatuja.

Suomessa koirien rotunimi oli ensin pitkäkarvainen Moskovan kääpiöterrieri, mutta kun ensimmäiset lyhytkarvaiset rekisteröitiin maassamme vuonna 2000 päätti SKL vaihtaa nimen venäjäntoyterrieriksi.

FCI-hyväksynnän myötä rotu siirtyi vuonna 2006 terrieriryhmästä takaisin ryhmään yhdeksän ja uudeksi rotunimeksi tuli Russian Toy (Pусский той), jonka suomennos oli ensin venäjänkääpiökoira. Venäjänkääpiökoira nimestä kuitenkin luovuttiin SKL:n hallituksen päätöksellä ja vuonna 2007 rotunimeksi tuli Suomessakin venäjäntoy.

Teksti ja kuvat: Suomen Venäjäntoyt ry

Koko

Seurallisuus

Liikunnallisuus

Turkin vaativuus

Saatavilla olevat pentueet

venäjäntoy, lyhytkarvainen

Kennel Kasvattaja(t) Kotipaikka Pennut Syntynyt Luovutus Hinta Rotuyhdistys
FLYING PEARLSNEVALA REIJARENKO2 urosta, 1 narttu26.12.201713.2.20181400 €
Yhteensä: 1 pentuetta 3 pentua